"Lähes omavarainen" käy lähitiloilla ostoksilla

Vajaa pari vuotta sitten esiinnyin lehtijutussa, jonka otsikossa kollega luonnehti minua "lähes omavaraiseksi". Kyse oli tuolloin siitä, että käytin ruokapöydässä lähinnä keräämiäni syksyn sieniä, itse pyydystettyjä kaloja ja rapuja sekä oman puutarhan marjoja ja vihanneksia.

Puoliso hieman naureskelee määritelmälle, mutta tänä kesänä olen muutaman kerran täyttänyt sen viljelysten osalta. Kuivuudesta huolimatta puutarhani on tuottanut jo pensas- ja härkäpapuja, useita salaattilaatuja, kesäkurpitsaa, sipulia, tomaatteja, perunoita ja yrttejä. Kasteluvettä on tietenkin kulunut - jopa niin, että Kalkkisten huvilan kaivo kuivui... Nyt siis odotellaan luvattuja sateita.

Muutama päivä sitten tein muunnellun Nizzan salaatin, jossa oli omia salaatteja, tomaatteja, sipulia ja papuja sekä aiemmin keväällä etikkaan säilömiäni voikukan nuppuja. Kala oli Pihamaalta ostettua Vehmaan Makujen (toimii Vääksyssä) graavilohta. Puoliso vielä valmisti bravuuriansa uppomunia viiriäisen munista, jotka taas olemme ostaneet Sysmän puolelta Korven Karitsasta. Ruokaisa ja kesäisen raikas ja yhdistelmä!

Melkein omavaraiseen tyyliimme kuuluu ostaa lähituottajilta niitä herkkuja, joita itse emme pysty kasvattamaan tai keräämään. Ja tietenkin pitää tarttua erikoisherkkuihin, kuten Pihamaan tilalta löytämäämme matjessillikakkuun. Näitä kakkuja ja yhtä upeita lohileivoksia Pihamaan puotiin leipoo kahvilassa työskentelevä Kisse, jonka koko nimeä en valitettavasti tiedä.

Hän neuvoi meitä keittämään oheen perunoita, mikä olikin nappiehdotus. Pääsin testaamaan omia Annabelle-viljelmiäni, ja ymmärsin lopultakin, miksi ihmiset viljelevät itse kesäperunansa. Valkoiset ihanuudet olivat juuri niin hyviä kuin de luxe -tason kakun kanssa pitääkin olla.

Sillikakku lisukkeineen piti tietenkin tarjoilla perintölautasilta, jotka sain aivan äskettäin sukulaiselta. Ja oheen italialaista Franciacorta-kuohuviiniä, todella juhlallista. Tosin myös Pihamaan oma Viherkuohu tai monikin tilan oluista olisi varmasti toiminut tämän ruoan kanssa.


Mansikoita emme säilö mutta nautimme niitä sesongin aikana lähes päivittäin. Marjoja ostamme niin Pihamaalta, Mäkisen Mansikkatilalta kuin Pulkkilanharjun kotimme läheltä Vilppulan Tilalta. Välillä mukaan tarttuu myös puutarhavadelmia, vaikka pyrinkin hyödyntämään villivadelmapuskia.

Ravustuskausi muuten alkaa lauantaina, ja kerrankin olemme heti valmiina. Kävin jo viikolla ostamassa rapuluvat Sannan tallilta ja syötit kaupasta. Omat kruunutillit ovat aika heiveröisiä, mutta onneksi niitäkin saa puodeista.

Myös marjat kypsyvät nyt pensaissa nopeasti! En siis murehdi vielä, etten kuivuudelta ole löytänyt montakaan sientä. Puhdasta vettä riittää Päijänteessä ja Kymenvirrassa/Ruotsalaisessa, joissa olemme uineet hellepäivinä monta kertaa.