Ruusuhillo - kurtturuusun viimeinen palvelus

Kun ostimme Kalkkisten huvilan, edellinen omistaja varoitti pihan kurtturuususta. Ajattelin, että kyllähän minä sen karsimalla ja rajaamalla aisoissa pidän. En pohtinut asiaa sen pidemmälle enkä tajunnut, että suurin ongelma on lintujen syömät kiulukat ja sitä kautta laajalle levittämät siemenet.

Nyt kurtturuusu on lainsuojaton ja pitäisi hävittää kolmen vuoden kuluessa myös pihoista. Se ei ole ihan pikku juttu, sillä juuri sitkeytensä vuoksi kurtturuusu on levinnytkin väärille paikoille kuten hiekkarannoille (myös Päijänteen rannoille, olen surukseni huomannut). Lisäksi se on hirvittävän piikkinen, joten hommassa pitää suojautua.

Yleisradion uutisessa neuvottiin näivettämään ruusu nyppimällä siitä vuosikasvut muutaman kerran kesässä. Niinpä päätin yhdistää torjunnan ja sadonkorjuun. Samalla kun nypin kukkien terälehtiä talteen, revin tuoreimmat kasvustot irti. Osa pensaistani seisoo nyt paljaina ja hyvin ruman näköisinä odottamassa kuivumista.

Ja vähän suretti myös riistää kukat hyönteisiltä, jotka niissä viihtyivät. Mutta samalla ehkäisin ainakin muutaman ruusunmarjan kehittymisen.

Terälehdistä keitin ruusunlehtihilloa, joka on uskomattoman upea herkku vaikkapa juustojen seurana. Reseptin olen löytänyt Vivi-Ann Sjögrenin keittokirjasta ja kirjannut jo kerran aiemmin tänne blogiini.

Keittiössäni tuoksuu nyt kuin luostarin yrttitarhan apteekissa. Tämä vertaus siksi, että kävin toukokuun Firenzen kurssini aikana kahdessa kuulussa luostarin kaupassa, joissa myytiin hyvin vahvasti kukilta tuoksuvia saippuoita, voiteita ja uutteita.

Yleensä en ole suuri tuoksujen ystävä, mutta ruusuhillon tuoksusta pidän, vielä enemmän toki mausta. Tänä kesänä huvilan kurtturuusu saa tehdä viimeisen palveluksensa luovuttamalla kukkien terälehdet keittiölleni. Uskoisin, että pääsen keräämään satoa vielä pari kertaa, sen verran laajalla alalla ruusu pihallani kasvaa. Kukinta-aika on myös pitkä.

Jos pääsen eroon kasvustoista kesän aikana, minulla on yksi kokonainen rinnepaikka vapaana jollekin toiselle kasville. Suunnittelen, että siirrän paikalle karhunvadelman, joka nyt kasvaa ja leviää hieman huonossa paikassa keskellä nurmikkoa. Piikkistä urakkaa siis on tiedossa jatkossakin...