Kiinalaisia mykyjä gluteenittomana versiona

Lupasin siskon tuleville syntymäpäiville kiinalaista ruokaa enkä tietenkään tyytynyt helpoimpaan vaihtoehtoon. Tarkoitus on valmistaa kiinalaisia nyyttejä, dumplingeja, mykyjä (kiinaksi jiaozi) gluteenittomana versiona, sillä sekä päivänsankari että muutama muu sukulainen kärsii keliakiasta. Useimmitenhan nyyteissä käytetään vehnätaikinaa.

Ruokalajia piti tietenkin kokeilla ensin kotona, jotta ensi viikonloppuna on edes pieni mahdollisuus saada kelvollista ruokaa reilulle parillekymmenelle ihmiselle. Onneksi siellä on tarjolla muutakin...

Apuun tuli tytär, joka hänkin noudattaa gluteenitonta ruokavaliota. Hän etsi amerikkalaisen ohjeen, jonka neljän hengen taikinaan käytetään 2,4 dl tapiokatärkkelystä, 2,4 dl riisijauhoja, 2 tl ksantaanikumia, 3 rkl oliiviöljyä ja 12-15 rkl kylmää vettä. Tuo vesimäärä on mainittu hieman epämääräisesti, koska taikinan pitää käsissä tuntua jämäkältä mutta ei kuivalta - vettä siis lisätään tarpeen mukaan.

Mitat on käännetty amerikkalaisista kupeista (cup) ja sovellettu sikäläisiä teelusikan ja ruokalusikan kokoja, jotka ilmeisesti ovat vähän isompia. Itse asiassa käytin joskus lahjaksi saamaani mittasarjaa, joka on aina tuntunut hieman omituiselta. Uskon löytäneeni suunnilleen oikeat mitat.

Ensin sekoitetaan kuivat aineet, minkä jälkeen lisätään öljy ja lopuksi vettä lusikallinen kerrallaan. Kun taikina tuntuu hyvältä, se kääritään muoviin tai märkään pyyhkeeseen ja jätetään odottamaan täytteen valmistamista.

Me teimme täysin kasvisversion täytteestä, johon tuli munakoisoa, kevätsipulia, pinaattikiinankaalia (pak choi), inkivääriä, porkkanaa, valkosipulia, kuivattuja suppilovahveroita ja mausteita (soijakastike, valkopippuri, sherry, seesamiöljy, suola). Kiinassa olen tehnyt täytteen lähes samoista vihanneksista (ilman munakoisoa) ja possunpaistista, jota taas emme koskaan käytä kotioloissa.

Kotitäytteemme oli huomattavan maukas mutta turhan irtonainen, sillä siitä puuttui lihan sitova ominaisuus. Varsinaiseen juhlaan aionkin tehdä yhden satsin broilerinlihalla, sienillä ja vihanneksilla ja kasvisversion, johon tulee joko tofua tai nyhtökauraa sitovaksi aineeksi. Myös kananmunaa voi käyttää, jos kasvissyöjät eivät ole täysvegaaneja.

Mykyjen vaikein osa on leipomisosuus. Ideana on kaulia pienistä palleroista mahdollisimman ohut kuori, joka kuitenkin säilyy ehjänä myös täyttämisen ja kiinni rypyttämisen aikana. Sen opin, että kaulitut taikinakuoret on syytä pistää märän pyyhkeen alle odottamaan täyttämistä, muuten ne kuivuvat ja hajoavat - etenkin nämä gluteenittomat versiot.  

Pyöreä taikinapala otetaan täytettäessä kämmenelle ja lusikoidaan täytettä sen toiselle puoliskolle. Tyhjä puoli käännetään päälle ja reunat rypytetään yhteen toisen käden peukalolla ja etu- ja keskisormella. Ainakin gluteenittoman mykyn rypytyksessä on hyvä välillä kostuttaa sormia vedessä, jotta taikina liimaantuu kunnolla. 

Helpoin tapa kypsentää nyytit on laittaa ne bambuisen höyrykeittimen ritilälle höyrystymään noin kymmeneksi minuutiksi. Jos mykyt pysyvät varmasti kasassa, ne voi myös keittää vedessä. Valmiin dumplingin taikina muuttuu höyryssä läpikuultavaksi. Nyytit tarjoillaan lämpiminä soijakastikkeen (jota saa myös gluteenittomana), viinietikan ja/tai chiliöljyn kanssa. Me vähän oikaisimme ja toimme pöytään myös makeaa chilikastiketta.

Kuvissa näkyvä kirjan aukeama kuuluu kirjaamme Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella. Siinä kerrotaan perinteinen mykyjen resepti. Neljän hengen taikinaan tulee 200 g vehnäjauhoja, hyppysellinen suolaa ja 11 rkl (n. 1,6 dl) vettä.

Kerron kirjassa myös, että kiinalaiset valmistavat mykyjä usein juhlapyhinä isolla porukalla, jossa jokaiselle riittää tehtävää "liukuhihnalla". Ja lopuksi tietenkin syödään yhdessä. Chi ba! Hyvää ruokahalua!