Meillä on vaihteeksi menossa vähintään keskikokoinen roudaus- ja remonttikierros, mistä syystä huvilan pihamaalla odottaa monta ikävän näköistä kasaa sijoitusta ja jalostusta joko varastoon, polttopuuksi tai jäteasemakuormaan.
Jonkinlaista valoa on näkyvissä, sillä puoliso on viime viikkoina rakentanut ulkorakennuksen ylisille portaat ja kävelyä kestävän lattian.
Ja kuten aiemminkin, hän on käyttänyt rakennusmateriaalina 95-prosenttisesti kierrätettyä materiaalia. Ostoslistalla on ollut joitain kulmarautoja ja ruuveja.
Onhan se aika hauskaa, että nyt ylisille pääsee käyttämällä askelmina mm. entistä tietokonepöytääni ja muinaisen kaupunkiasuntomme parven osia. Portaissa ja kaiteissa on myös osia vanhoista sängyistä. Muutama järeä lankkukin on tarvittu sillaksi varaston yläpuolelle, ne taas ovat kulkeutuneet monen mutkan kautta anopin lapsuudenkodista.
Rakennustöissä tarvitaan hanslankaria sen verran usein, että minun on järkevä keksiä hommat läheltä rakennuspaikkaa. Olen siis edistänyt puutarhaa, jonne myös on kulkeutunut kierrätystavaraa kuten vanha tynnyri ja sopivasti pohjasta lahonnut puulaatikko - sopivia viljelyalustoja siis.
Koska kasvimaa ei tuota vielä juuri muuta kuin ruohosipulia, olen kerännyt luonnonantimia. Voikukannuppuja keräsin ja säilöin etikkaliemeen kapristen tapaan. Ihan onnistunut kokeilu, tosin valkosipulinkynnet jätän seuraavan kerran pois, sen verran ne dominoivat makua. Myös ruohosipulin kukat päätyivät samanlaiseen etikkaliemeen (1:1 vettä ja etikkaa, hieman sokeria ja suolaa).
Onnekseni pääsin keräämään omilta tiluksilta myös kuusenkerkkiä (jotka eivät siis kuulu jokamiehenoikeuden piiriin) ja keitin niistä siirappia
tämän ohjeen mukaan. Siirappi on erityisen hyvää brie-juuston kanssa!
Ai niin, kasvaahan puutarhassa toki myös reheviä raparpereja, jotka eivät oikein tahdo kelvata kenellekään muulle kuin minulle.
Sen verran katkoin varsia talteen, että sain keitettyä raikasta mehua ja saksittua lehdet viljelylaatikoihin katteeksi ja ravinteeksi. Keitin minä yhden kiisselinkin, ihan vain itselleni. Puolet siitä syön huomenna.
Ja hedelmäpuut, ne ovat nyt kaikki kukassa! Omenankukkia on aivan valtavasti ja onneksi myös pörrääviä kimalaisia niiden ympärillä. Jospa tänä vuonna tulisi omeniakin viime katovuoden jälkeen.
Meillä on vaihteeksi menossa vähintään keskikokoinen roudaus- ja remonttikierros, mistä syystä huvilan pihamaalla odottaa monta ikävän näköistä kasaa sijoitusta ja jalostusta joko varastoon, polttopuuksi tai jäteasemakuormaan.
Onhan se aika hauskaa, että nyt ylisille pääsee käyttämällä askelmina mm. entistä tietokonepöytääni ja muinaisen kaupunkiasuntomme parven osia. Portaissa ja kaiteissa on myös osia vanhoista sängyistä. Muutama järeä lankkukin on tarvittu sillaksi varaston yläpuolelle, ne taas ovat kulkeutuneet monen mutkan kautta anopin lapsuudenkodista.
