Keruuta ja lisää kierrätystä

Meillä on vaihteeksi menossa vähintään keskikokoinen roudaus- ja remonttikierros, mistä syystä huvilan pihamaalla odottaa monta ikävän näköistä kasaa sijoitusta ja jalostusta joko varastoon, polttopuuksi tai jäteasemakuormaan.

Jonkinlaista valoa on näkyvissä, sillä puoliso on viime viikkoina rakentanut ulkorakennuksen ylisille portaat ja kävelyä kestävän lattian.

Ja kuten aiemminkin, hän on käyttänyt rakennusmateriaalina 95-prosenttisesti kierrätettyä materiaalia. Ostoslistalla on ollut joitain kulmarautoja ja ruuveja.

Onhan se aika hauskaa, että nyt ylisille pääsee käyttämällä askelmina mm. entistä tietokonepöytääni ja muinaisen kaupunkiasuntomme parven osia. Portaissa ja kaiteissa on myös osia vanhoista sängyistä. Muutama järeä lankkukin on tarvittu sillaksi varaston yläpuolelle, ne taas ovat kulkeutuneet monen mutkan kautta anopin lapsuudenkodista.

Rakennustöissä tarvitaan hanslankaria sen verran usein, että minun on järkevä keksiä hommat läheltä rakennuspaikkaa. Olen siis edistänyt puutarhaa, jonne myös on kulkeutunut kierrätystavaraa kuten vanha tynnyri ja sopivasti pohjasta lahonnut puulaatikko - sopivia viljelyalustoja siis.

Koska kasvimaa ei tuota vielä juuri muuta kuin ruohosipulia, olen kerännyt luonnonantimia. Voikukannuppuja keräsin ja säilöin etikkaliemeen kapristen tapaan. Ihan onnistunut kokeilu, tosin valkosipulinkynnet jätän seuraavan kerran pois, sen verran ne dominoivat makua. Myös ruohosipulin kukat päätyivät samanlaiseen etikkaliemeen (1:1 vettä ja etikkaa, hieman sokeria ja suolaa).

Onnekseni pääsin keräämään omilta tiluksilta myös kuusenkerkkiä (jotka eivät siis kuulu jokamiehenoikeuden piiriin) ja keitin niistä siirappia tämän ohjeen mukaan. Siirappi on erityisen hyvää brie-juuston kanssa!

Ai niin, kasvaahan puutarhassa toki myös reheviä raparpereja, jotka eivät oikein tahdo kelvata kenellekään muulle kuin minulle.

Sen verran katkoin varsia talteen, että sain keitettyä raikasta mehua ja saksittua lehdet viljelylaatikoihin katteeksi ja ravinteeksi. Keitin minä yhden kiisselinkin, ihan vain itselleni. Puolet siitä syön huomenna.

Ja hedelmäpuut, ne ovat nyt kaikki kukassa! Omenankukkia on aivan valtavasti ja onneksi myös pörrääviä kimalaisia niiden ympärillä. Jospa tänä vuonna tulisi omeniakin viime katovuoden jälkeen. 

Marjoilla voi myös marinoida

Pitkästä aikaa olemme taas päässeet viettämään huvilaelämää. Olimme poissa toista viikkoa purjehdusloman vuoksi, mutta onneksi edes tytär puolisoineen kävi nauttimassa Kalkkisten tunnelmasta ja keräämässä talteen marjapensaiden satoa.

Pitkästä aikaa myös päätimme grillata, onhan viikonloppuna nautittu grillaussäistä. Koska emme olleet ostaneet mitään grillattavaa ennalta, suuntasimme K-Extra Lampisen lihahyllylle. Valikoima ei ollut suuren suuri, mutta onneksi löytyi marinoimattomia broilerifileitä. Sen harvan kerran kun lihaa syömme, haluan ehdottomasti aina itse maustaa tai tarvittaessa marinoida lihan omilla mausteilla.

Kaapista löytyi desin verran joulun alla ostettua konjakkia, jonka kaadoin fileiden päälle. Puutarhasta kävin napsimassa ruohosipulia, sitruunamelissaa ja timjamia ja silppusin niitä runsaasti marinadin sekaan. Siinä samalla tajusin, että mustaherukkahan on mitä mainioin lisä marinadiin, sitähän käytetään usein myös kalojen maustamiseen. Ja kukapa ei olisi syönyt jotain broileri- tai kanaruokaa mustaviinimarjahgyytelön kanssa! Ja sitten vielä muutama kierros pippuri- ja suolamyllystä ja lihat jääkaappiin odottamaan.

Kävin lihojen maustuessa metsässä tarkistamassa sienitilanteen ja kuivaahan siellä oli. Mutta kun tarpeeksi kiersin, löysin sentään muutaman litran haaparouskuja ja muutaman sikurirouskunkin. Päivän ruokaa varten onnistuin löytämään yhden herkkutatin, kantarellin, limanuljaskan ja puoli tusinaa vaaleita orakkaita.

Huvilalle palattuani puhdistin paistosienet ja silppusin yhden sipulin. Sitten kaivoin jääkaapista valkosipulivoin lopun, joka itse asiassa oli kulkenut kotiin venematkaltamme. Kuullotin sipulit voissa, lisäsin sienet ja aloin hauduttaa. Kävin taas napsaisemassa kasvimaalta yrttejä - saksankirveliä ja timjamia - ja lisäsin ne ja desin kermaa.

Jätin sienisoosin hautumaan ja otin lihat marinadista. Mikä ihana konjakin, marjan ja yrttien tuoksu! Siitä keksin, että liemihän kannattaa ottaa siivilöitynä talteen ennen lihojen kuivaamista grilliä varten ja lisätä se sienisoosin sekaan. Arvaatte varmaan, että pieni konjakki-maustetujaus teki erittäin hyvää myös sienimuhennokselle.

Mies valmisti lisukkeeksi vielä kukkakaali-sinihomejuustosalaatin ja minä paahdoin uunissa sipsejä Pihamaalta ostetusta lehtikaalista. Kipaisin hakemassa vielä muutaman oman tomaatin ja siivutin vähän porkkanaa kaveriksi. Ja sitten olikin aika grillata broileripihvit, minkä puoliso hoito oikein kiitettävästi. Ei tullut liian kuivaa, mihin varmasti auttoi myös marinadi. Ja maut toimivat yhdessä aivan loistavasti.  Harmi, että lautaskuvassa sienet ovat jääneet osin porkkanan ja lehtikaalin alle piiloon. Kyllä se muhennos siellä on ja syötiin kaiken lisäksi aivan viimeistä suupalaa myöten.

Työt ovat alkaneet, mutta aion kyllä käydä huvilalla nyt monta kertaa viikossa keräämässä marjoja talteen. Ja koko ajan myös napsin vitamiineja suuhun. Eipä ole tarvinnut ostaa hedelmiä pitkään aikaan!

Korvasieniä ja parsaa vappupäivällisellä

Hyvä ruoka juhlistaa päivää kuin päivää, miksei remontti- ja muuttohommissa kuluvaa vappuakin. Päätimme "levätä" vappupäivän täällä Kalkkisissa, mikä merkitsi minun kohdallani vain pientä vintin järjestelyä ja laiskahkoa risujen kasaamista puutarhasta. Puoliso puuhasi verstaassa jonkin ihan muun projektin kuin akuuttiin muuttoon liittyvien puutöiden parissa.

Emme syöneet vappuaamiaista tai -brunssia, mutta päätin koostaa aikaisen päivällisen silti keväisistä mauista. Pääraaka-aineet olivat kolme nippua vihreää parsaa, pari desiä kuivattuja korvasieniä (viimeiset varastoistani!), eilen valmistamani sienisalaatti, kirsikkatomaattit, puhveli-mozzarellapallo, marketista ostettu latvialainen kilohailipurkki, muutama kananmuna, jokunen salamisiivu, ruukullinen kaupasta ostettua basilikaa ja puutarhasta saksitut ensimmäiset ruohosipulit.

Parsassa työläintä on kuoriminen ja katkominen, kypsentäminen sujuu kätevästi uunissa vuoassa, jossa on vähän öljyä. Jätän parsat aina al dente eli en yritä saada niistä aivan pehmeitä. En taaskaan katsonut kelloa, mutta uskon parsojen kypsyneen 10-15 minuutissa 200 asteessa.

Korvasienikastike vaati vähän enemmän valmisteluja, sillä kuivatutkin sienet pitää keittää kunnolla kuumassa vedessä ja heittää sen jälkeen tumma myrkkyvesi pois. Kun sienet oli käsitelty, silppusin sipulin pieneksi ja hauduttelin voissa pehmeäksi (nimen omaan voissa, jota tarvitaan nostamaan sienen maku esiin), lisäsin pienityt sienipalat paistumaan, lisäsin hiukan jauhoja, aiemmin valmistamaani sieni-kasvisliemijauhetta ja vettä. Kun kastike oli hieman sakeutunut, lisäsin reilun desin kermaa, hieman kuivattua lipstikkaa ja jätin kastikkeen hautumaan hiljalleen muhennokseksi hellalle.

Keitin kolme kananmunaa ja halkaisin ne kypsinä, silppusin päälle tuoretta ruohosipulia. Leikkasin tomaatit ja mozzarellan lautaselle ja riivin päälle basilikaa, maustoin hiukan pippurilla.

Sitten olikin aika kattaa pöytä ja nostella ruokalajit pöytään. Avasimme oluttölkit ja kasasimme kumpikin lautaselle juuri ne yhdistelmät parsaa ja lisukkeita, jotka meitä innostivat. Minä nautin erityisesti loistavasta makuparista parsa ja korvasienimuhennos. Piti ottaa kuvakin, mutta juuri silloin soi puhelin ja asia unohtui, kunnes lautanen oli tyhjä. 

Ulkona on ollut upea sää, josta on ollut mukava nauttia myös puutarhassa. Sinivuokkoja ovat kaikki lähipihat ja metsät sinisenään, näky on uskomattoman kaunis! Ja sipulikasvejakin alkaa nousta, pian ehkä selviävät myös kukkien värit.