Viimeksi olin elokuun lopussa ja syyskuun alussa kolme viikkoa opintomatkalla Kiinassa. Hieno kokemus, mutta se osui aikaan, jolloin olisi pitänyt olla keräämässä marjoja, pelastamassa pientä satoa kasvimaalta ja koluamassa metsiä edes mustikoiden ja puolukoiden toivossa. Kalkkisten kymppi -tapahtumakin meni ohi.
Mutta nyt olen täällä nauttimassa syksystä! Ensiksi huomasin, että ruusunmarjat kypsyvät ja keräsin niitä mehustettavaksi. Nyt sormet ovat täynnä piikkejä, mutta vähät siitä.
Totta kai kävin myös metsässä sekä eilen että tänään. Tyhjää oli, mutta pienen puron reunalta sentään löysin puolenkymmentä hyvää kuusenherkkusientä, jotka paistoimme eilen kasvis-lammasmakkara-illallisemme lisukkeeksi. Aivan upea maku syntyi vain sienistä, voinokareesta, ruohosipulista, kirvelistä ja aivan hyppysellisestä suolaa.
Toisessa sienipaikassa oli yllättäen ihan kohtuullisesti kantarelleja - yhteensä noin litra - vaikka rinne oli rutikuiva. Viime vuonna tosin keräsin samaisesta paikasta kerralla ainakin kolminkertaisen määrn. Ne kantarellit paistoin tänään purjon, kerman ja yrttien kanssa silliaterian kastikkeeksi. Mausteena vähän suolaa ja pippuria.
Söimme sekä eilen sunnuntaina että tänään maanantaina ulkona, mikä tietysti tuntuu juhlalliselta syyskuussa. Ihan rehellisesti kuitenkin toivon sateita, jotta syksyllä saataisiin vielä sieniä. Heinäkuussa loppuneiden sateiden jälkeen mediassa hehkutettiin isoja saaliita, mutta kyllä ne ainakin Asikkalassa ovat kuivuneet elokuun ja syyskuun lämmön ja kuivuuden vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti