Kalenteriluukku 17, herkkusienet

Herkkusieniä tuli vastaan tänä vuonna ihan joka paikassa: kuusimetsässä, mäntykankaalla, pihanurmikoilla ja teiden varsilla. Moni ei uskalla kerätä valkoisia sieniä, onhan valkokärpässieni tappavan myrkyllinen. Valkoiset kuusiherkkusieni ja peltoherkkusieni on silti tosi helppo erottaa vaarallisesta kärpässienestä.

Valkokärpässieni on aina kokonaan puhtaan, jopa hohtavan, valkoinen. Sillä on kaulassa rengas ja pitkän ja hoikan jalan juuressa tuppi, jota voi olla vaikea löytää sammalen seasta. Esimerkiksi tästä syystä sienet pitäisi aina kerätä kokonaisina, jotta näkisi kaikki tuntomerkit. Tuppi voi olla myös väljä, joten epäilyttävän sienen kohdalla kannattaa hieman kaivaa sammalta ja tarkistaa, onko maahan jäänyt jotain.

Valkoiset herkkusienet ovat myös päältä valkoisia, mutta niiden pinta on kärpässientä himmeämpi.  Jalassa lakin alla on rengas. Isoin ero kärpässieneen näkyy, kun itiöemän kääntää: herkkusienen heltat alkavat jo nuorina muuttua ensin vaaleanpunaisiksi ja sitten ruskean kautta mustiksi. Jalassa on alhaalla pullistuma mutta ei irtoavaa tuppea.

Joskus nuoret ja vielä aukeamattomat herkkusienet näyttävät
myös heltoiltaan valkoisilta. Jos ei löydä heltoista edes häivähdystä punertavaa tai ruskeaa, kannattaa sieni tietenkin jättää siihen. Olen itsekin tehnyt niin, vaikka kaikki muut tuntomerkit sopisivat herkkusieneen ja pikkusieni kasvaisi lajitovereiden seassa. Olen nimittäin pari kertaa nähnyt myös valkokärpässienen aivan herkkusienten vieressä.

Hyvä erottelutapa on myös itiöpöly, joka kärpässienellä on valkoista ja herkkusienellä mustaa. Itiöpölyn värin näkee, kun jättää sienen lakin heltat alaspäin joksikin aikaa paperin päälle ja katsoo, minkä väristä pölyä sieltä varisee. Tässä tapauksessa kannattaa ehkä käyttää esimerkiksi vaaleanruskeaa paperia, jossa sekä valkoinen että musta erottuvat.

Ja sitten tuoksu! Sekä kuusiherkkusieni että peltoherkkusieni tuoksuvat tunnistettavasti anikselta, edellinen todella vahvasti. Valkokärpässienen tuoksu on joko mitätön tai hieman tympeä. Mielestäni jo herkkusienen tuoksu antaa lupauksen makuelämyksestä.

Nimi kertoo, miksi herkkusienet kannattaa opetella. Pähkinämäinen maku on upea ja todellakin jotain aivan muuta kuin viljellyt herkkusienet, jotka tosin voivat olla ihan kelvollisia. (Mutta ne harmaan limaisiksi käsitellyt säilykeherkkusienet kannattaa todellakin jättää kokonaan hankkimatta!). Paistettuna herkkusieni muuttuu lähes mustaksi, mutta on kyllä aivan superherkkua esimerkiksi iltapalaleivän päällä.

Muitakin herkkusieniä on, mm. usein vastaan tuleva ruskeasävyinen ja suomuisella lakilla varustettu tapionherkkusieni, jota tapaa usein muurahaispesistä. Myös se on hyvä sieni, vaikka tuoksu ei olekaan samalla lailla mausteinen. Isompaa vaaleanruskeasuomuista upeaherkkusientä löytyy jonkin verran Etelä-Suomen tammi- ja kuusilehdoista, mutta minä en ole sitä löytänyt.

Tämän luukun kaikki kuvat esittävät herkkusieniä. Pahoittelen, että vain tässä epätarkassa kuvassa näkyy jonkinlainen aavistus nuppimaisesta jalan alaosasta - olen liian innokkaasti leikannut jalat poikki ennen kuvaamista. Siinä vaiheessa olen jo tunnistanut sienet muista tuntomerkeistä.