Näytetään tekstit, joissa on tunniste karhunvadelma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karhunvadelma. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Puutarhaa talvikuntoon

Olen päässyt huvilalle viime viikkoina niin harvoin, että varsinaiset puutarhatyöt ovat jääneet käytännössä tekemättä. Tänään tein pihalle muutaman tunnin pikavierailun.

Kasvimaalla on halla jo vieraillut monesti, joten satoa sieltä saa enää kylmänkestävistä yrteistä. Keräsinkin mukaan timjamia, sitruunatimjamia, ruohosipulia, persiljaa ja minttua. Kesäkurpitsapenkissäkin elää vielä peittokasviksi istuttamani sitruunamelissa, joten jätin sen viljelylaatikon vielä rauhaan.

Kahteen isoon laatikkoon ja yhteen vanhaan ämpäriin sen sijaan silppusin kesän kasvustojen loput ja haravoin vielä pihan vaahteranlehtiä päälle. Viritin myös verkot karhunvadelmien ympärille, jotta rusakot eivät ensi talvena vahingottaisi kasveja.

Ai niin, vein minä huvilalle yhden hankinnankin, Vääksyn Lauran kaupasta ostamamme vedenlämmittimen. Puuhellan päällä on nytkin monta kattilaa, joissa lämmitämme pesuveden. Olisihan se kätevää, jos tuo telineen päällä oleva toimisi ja antaisi vähän tilaa myös keittoastiolle. Ainakin siinä on kätevä hana veden valutusta varten.


Matkalla huvilalta takaisin kotiin Pulkkilanharjulle piipahdin metsässä katsastamassa sienitilanteen. Kuivuuden vuoksi ei nytkään näkynyt suppilovahveroita, mutta kuusilahokkaa tuli vastaan ihan kiitettävästi. Opettelin tuntemaan maukkaan sienen viime syksynä (jolloin oli surkein sienivuosi pitkään aikaan) seuraamalla Suomen Sieniseuran Facebook-sivuja.

Taas tänä syksynä havupuiden kannoilla ja niiden lähellä kasvava sieni pelastaa monta sieniretkeä, sillä lahoavassa puussa riittää ilmeisesti kosteutta ihan toisella tavalla kuin kuivassa metsässä muuten.

lauantai 6. elokuuta 2016

Karhunvadelmia

Viime kesänä ostin Lahden torilta karhunvadelman, jota en ymmärtänyt suojata talveksi. Jänikset tai rusakot olivat löytäneet sen ja syöneet melkein juureen asti. Onneksi taimi toipui, kasvatti uudet versot ja jopa kukki keväällä. Ensimmäiset mustavatut eli karhunvadelmat ovat jo kypsymässä.

Eilen sain täydennystä viljelyksilleni, kun ystäväni antoi monta terhakkaa tämän vuoden versoa sukunsa Kalkkisten huviltalta. Näin ihan uskomattoman emokasvinkin, joka itse asiassa on lapsenlapsi. Karhunvadelmat ovat kukoistaneet jo 1900-luvun alussa Karjalankannaksella Uudenkirkon Inossa, josta ne on tuotu 1930-luvulla ensin Vääksyyn ja sieltä siirretty 1960-luvulla Kalkkisten kosken lähelle. 

Korjaus: Villit karhunvatut tosiaan ovat peräisin Inon patterin alueelta, mutta niitä on siirretty sieltä  jo 1910-1920-luvun taitteessa Uudenkirkon pappilan puutarhaan, josta niitä on taas kulkeutunut 1930-luvulla Vääksyyn. Kalkkisiin taimia päätyi vasta 1980-luvulla, kun suku vaihtoi kesäpaikkaa. Näin menivät yksityiskohdat päässäni sekaisin, kun vanhat ystävät koettivat ehtiä lyhyessä ajassa puhua kuulumisensa!

Minulle merkitsee paljon se, että karhunvattu on alun perin kotoisin Kannakselta, josta omatkin sukujuureni tulevat 75-prosenttisesti. Olen toki kuullut monen monta tarinaa seudun hienosta mikroilmastosta, lehdoista, puutarhoista ja hiekkarannoista.

Ystäväni on vienyt kasvin poikasia myös Pohjanmaalle, jossa ne menestyvät hänen pihassaan. Olen nähnyt kukoistavia karhunvadelmia aiemmin oikeastaan vain kahdessa paikassa, juuri tuolla ystäväni Kristiinankaupungin pihalla ja toisen ystäväni pihassa Tanskan Pohjois-Jyllannissa. Odotan jännityksellä, milloin meidän huvilamme etelään viettävällä pihalla voimme kerätä ensimmäisen kunnon karhunvadelmasadon. Ainakin pitää muistaa suojata syksyllä vadelmat verkolla, jotta ne saavat talvehtia rauhassa ilman talttahampaiden osumia.