Viimeiset kesäkurpitsat kääryleiksi

Sadonkorjuukuva on otettu syyskuun alussa.

Ohhoh, onpa syksy kulunut nopeasti! Pääosin töissä ja kaikki vapaa-ajat tietenkin sienimetsässä. Tänä aivan hurjana sienisyksynä olenkin päässyt maistamaan monta uutta lajia, jotka ennen olen päässyt bongaamaan vain kuvista. Toivottavasti pian ehdin blogata niistä.

Mutta sitä ennen vinkkaan ihanasta alkuruoasta, joka valmistuu kauden viimeisistä kesäkurpitsoista. Näitä tarvitset: suoria kesäkurpitsoita eli zucchineita, parmesaanijuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä.

Leikkaa kesäkurpitsoista pitkittäin ohuita siivuja joko juustohöylällä tai keittiöammattilaisten käyttämällä mandoliinillä.

Pehmennä siivuja hetken joko mikroaaltouunissa, höyryssä tai uunissa, älä paista. Voit myös puristaa sitruunaa tai limeä päälle.

Aseta yksi iso siivu tai pari limittäin laudalle, laita toiseen päähän pieni tankomainen siivu juustoa poikittain ja öljyinen tomaatti pitkittäin. Rullaa ja kiinnitä cocktail-tikulla.  Halutessasi voit ennen uuniin laittoa ripotella kääryleiden päälle joko korppujauhoa tai parmesaaniraastetta.

Muita mausteita kääryle ei kaipaa, toki voit lisätä kääryleen sisään joitain viimeisiä tuoreyrttejä puutarhasta. Paista uunissa (200 astetta) 10-15 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja raaka-aineet saaneet makua toisistaan.

Voi tarjoilla kääryleet joko hieman jäähtyneinä tai jääkaappikylminä. Testattu on, että molemmat toimivat.

Kerron vielä, että alkuperäisreseptissä (jonka opin Lahden Finlandia-Italia-ryhmän ruokaillassa) tomaattien sijasta käytettiin ohutta speckiä eli pohjoisitalialaista savukinkkua. Minun makuuni yhdistelmä oli hieman turhan suolainen, lisäksi välttelen sianlihaa. Mutta ehdottomasti kannattaa kokeilla myös tätä, jos kinkku on omaan makuun.

Joulutunnelmaa Kalkkisissa

Joulukylä Kalkkinen järjestettiin nyt toista kertaa perjantaina ja lauantaina. Perjantaina ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä mukaan, mutta onneksi lauantaina
ehdimme!

Mies ja minä aloitimme kierroksen Pörskälästä, joka on Joulukylän pääpaikka ulkokojuineen, kahviloineen ja markkinamyyjineen nuorisoseurantalon sisällä. Ostin ensin kojuista Hellqvistin puutarhan mehuja, punajuurisäilykettä ja valkosipulikurkkuja, minkä jälkeen menimme sisälle kahville. Sisältä löysimme Ojalan juustomyyjät ja kuulimme huonon uutisen: tila aikoo lopettaa karjanpidon ja samalla juustontuotannon kesään mennessä. Kiire on siis ostaa ja syödä pito- ja leipäjuustoja niin pitkään, kuin niitä saa.

Sisäkierroksen jälkeen halusin ostaa vielä kauralyhteen linnuille, ja samalla huomasimme Korven Karitsan ja Vaellustalli Starhillin kojun, jossa myytiin lampaanlihaa. Pakkohan sitä oli ostaa pari sisäfilepihviä, vaikka lihaa onkin viime aikoina syöty enemmän kuin aikoihin.

Pörskälän jälkeen piipahdimme koululla, josta hankimme satsin karjalanpiirakoita ja pari Siistii olla Kalkkis -t-paitaa. Paitojen tuotto menee vanhempainyhdistyksen kautta koululaisten käyttöön ja itse paidat miehelle ja minulle liikuntavaatteiksi.

Kävimme tietenkin myös Pihamaan viinituvassa, jossa olikin iloksemme sopivasti tarjolla keittolounas. Punajuurikeitto salaatti- ja leipälisukkeiden kanssa maistui ja glögilasillinen lämmitti. K-market Lampiselta haimme lopuksi vielä viikonlopun ostokset.

Olimme liikkeellä Joulukylässä tosi tiukalla aikataululla, mutta taas kerran olin tyyväinen, että lähdimme. Joka pisteessä tapasimme ystäviä ja tuttavia ja saimme tehdä hyviä lähiostoksia.

Itse asiassa sunnuntain ruokamme koostui pääosin Kalkkisten antimista. Grillasimme lammaspihvit ja Lampiselta ostamiamme vihanneksia. Jälkiruoaksi nautimme Ojalan ihanan juhlajuuston omien kesäkurpitsa-sitruunahillon ja ruusunterälehtihillon kanssa.

Hillojen kesäkurpitsat ja ruusunlehdet ovat tietenkin Kalkkisten satoa.

Tulihan se sade vihdoin!

Sienisato on parin viime viikon ajan kärsinyt kuivuudesta. Onneksi pari päivää sitten löysin mustavahakkaita kansallispuiston yhdestä rinteestä, mikä onkin upea juttu! Kuivatin sienet ja säästän niitä jotain oikein ihanaa pastaillallista varten. Kuvassa on yksi herkkutattikin, joka sekin meni kuivuriin, mutta samaan ruokaan en makuja sekoita.

Ja tänäänkin keräsin ihan Pulkkilanharjun talon pihasta sen verran hyviä punikkitatteja ja sillihaperoita, että saatoin valmistaa friteerattuja sieniä. Niistä on itse asiassa tullut tämän syksyn pikku pahe, sen verran hyvä rakenne ja maku öljyssä keittämisestä ja mausteisesta frittitaikinasta tulee niin haperoihin kuin tatteihinkin. 

Kalkkisissakin olemme käyneet, ensin viikon alussa nostamassa pumpun kaivosta ja tänään pankissa. Tietysti nopeilla käynneilläkin vilkaistaan aina myös pihalle. Alkuviikosta oli vielä lämmin ja aurinkoinen sää ja tuntui, että kesäkurpitsat senkun kasvavat. Tänään tuulessa ja seitsemän asteen lämmössä ei kyllä enää näyttänyt siltä, että jäljellä olevista kukista tai kurpitsan aluista ehtisi kasvaa oikein mitään. Mutta jos halla ei pure, voi lämpö vielä yllättää.

Tosin kesäkurpitsasadon käyttämisessä on nytkin vähän ongelmaa. Puoliso kun ei oikein arvosta edullista, satoisaa ja aika mautonta kasvista. Ainakin se pitää aina ensin valmistaa. Viikolla raastoin sitä pataleipään, mikä toi muhevuutta, mutta kyllä vähän sekoitti paistoaikaa. Leipä jäi vähän raa'aksi.

Äsken kypsensin uunissa öljyllä siveltyjä kesäkurpitsaviipaleita sekä valkosipulia ja surautin niistä tahnan yrttien kanssa. Vähän harmittaa, kun en kerännyt mukaani Kalkkisista reheviä minttuja, sillä Pulkkilanharjun ruukuissa oli jäljellä enää vain muutama kuivettunut oksa. Mutta ruohosipulia otin, ja niistä vähistä mintuistakin sai sopivasti makua. Hetken pohdin, lisäänkö joukkoon myös vähän kuivattua tattia. Kannatti, sillä kuivatut sienet sitoivat kesäkurpitsan nestettä ja toivat tietenkin myös makua ja väriä. Ja lisäsinpä vielä sitruunamehuakin.

Isoin päivän ruokaurakka oli kuitenkin keittää täpläravut, joita olemme keränneet muutaman viikon sumppuun. Laskimme ja saimme pääluvuksi 99. Saksivammaisia on ehkä kymmenesosa, mutta eipä se kotikesteissä haittaa. Meille on tulossa huomenna kaksi vanhaa ystävää kylään, joten neljän hengen seurueellemme aion tarjota puolet ravuista, loput pakastan.

Ja kun esitin toiveen sateesta, sieltähän se tuli. Ulkona tihuttaa, on ihan pimeää ja aika hyistä. Syyspäiväntasaus on ohitettu, joten se on syksy nyt.