Jäälyhty maitopurkkitiilistä

Pakkasjakso innostaa jäädyttämään lyhtyjä. Hienoimmat pyöreät lyhdyt syntyvät ilman muuta ämpäreihin, mutta olen kyllästynyt siihen, että astiat halkeavat kovin helposti, jos veden jäätymistä ei vahdi.

Ämpärin sisään tarvitaan myös aina jokin toinen astia, jonka avulla lyhtyyn saa reiän. Jotkut kuulemma osaavat hakata jää-ämpäriin reiän juuri oikeassa jäätymisen vaiheessa - minä en.

Päätin ottaa käyttöön suunnitelman B eli valaa tiiliä tyhjiin maitopurkkeihin. Meillä oli sopivasti purkkeja odottamassa vientiä Rinki-asemalle kierrätykseen. Olin ehtinyt ne litistää, mutta kyllähän ne saa uudelleen muotoonsa, kun täyttää purkin vedellä.

Vein tiilet eilen jäätymään ja hieman yllätyin, kun useasta pakkasasteesta huolimatta vain osa oli jäätynyt läpi tähän aamupäivään mennessä. Kyljen sulasta "haavasta" alkoi valua vettä, kun revin purkin päältä irti. Käänsin sitten keskeneräiset tiilet vaakatasoon ja jätin vielä ulos jäätymään.

Jäätiililyhty on mielestäni oikein kaunis. Sen suurin ongelma on kovin avoin yläosa, joka päästää lumisateen sammuttamaan kynttilän. Mutta palaa minkä palaa, voihan kynttilöitä vaihtaa ja tuoda välillä sisään kuivumaan. Tai voi käyttää hatullista hautakynttilää (jos ylimääräinen jäte ei hirvitä).

Veden voisi tietenkin myös värjätä tai tiilen sisään lisätä jotain kasveja koristeeksi. Kokemukseni mukaan värit tai kuviot eivät kuitenkaan näy ainakaan kauempaa. Nyt ei ole ylimääräistä elintarvikeväriäkään varastossa.

Jätteistä pitää tietenkin huolehtia tässäkin hommassa. Revityt maitopurkit päätyvät sinne minne olisivat ehjinäkin päätyneet, pahvinkeräykseen. Jäälyhdyn kynttilän muovikuoret kerään tietenkin pois ja vien oikeaan jätteeseen. 

Polttopuita ja värejä talven varalle

Sain pari viikkoa sitten lopulta tilattua polttopuita sekä Pulkkilanharjulle että Kalkkisiin. Jälkimmäisten toimitus osui päivälle, jolloin alkoi sataa lunta muutaman päivän vesisateiden jatkoksi.

Ei ollut silloin keliä eikä aikaa heitellä puita liiteriin asti, joten auttanut muuta kuin levittää yksi kevytpeite märkään maahan ja toinen halkokasan päälle odottamaan kuivempaa keliä.

Tänään oli lopulta sopivasti vapaata ja kuiva pakkaspäivä, joten lähdimme miehen kanssa puusouviin. Hyvin olin kasan peitellyt, halot olivat säilyneet aivan kuivina koko odotusajan. Minä lastasin puita kasasta kottikärryyn ja kärräsin liiterin ovelle, puoliso nakkeli ne peremmälle.

Kärräyksen ohella kävimme kääntelemässä muutaman räystään alla olleen vesitynnyrin väärin päin. Tynnyrit olivat pinnalta monen sentin jäässä, mutta kirveellä sai sen verran jäähän reikää, että enin vesi valui maahan. 

Hoitokoira yritti välillä auttaa, mutta pakkohan se oli viedä sisälle tiukimman työrupeaman ajaksi. Emme uskalla pitää sitä tontilla vapaana viereisen autotien vuoksi. Kun puut oli saatu suojaan, koira pääsi ulos, jossa se huvitti itseään järsimällä polttopuupeitteen kulmaan syntynyttä jääpalaa.

Emme jääneet Kalkkisiin lämmittämään uuneja yöpymistä tai hellaa ruoanlaittoa varten, sen verran väsyneitä olemme erittäin tiiviin syksyn töiden keskellä. Kipaisimme vain vielä Lampisen kaupassa ostoksilla ja suuntasimme Pulkkilanharjulle ruoanlaittoon ja lämmittämään saunaa.

Sen verran kuitenkin nautin kauniista pakkaspäivästä, että kiersin kuvaamassa puutarhan värejä. Kesäkukat, aurinko ja lumi ovatkin kaunis yhdistelmä. Aina Kalkkisista lähtiessä huokaan, että olisihan se kiva täälläkin viettää pidempiä aikoja.