Lumen ja myrskyn keskellä

Maisemaa Kalkkisista, Iisakkilan kartanon rakennuksia.

Huh, onpa tuuli, vaikka hirmumyrsky Ole ei Suomeen ihan täysillä puhallakaan! Ihme ja kumma, Kalkkisissa toimivat yhä sähköt. Juuri eilen keskustelimme K-kauppias Lampisen kanssa siitä, kuinka kylä on ollut joskus viisikin päivää ilman sähköjä. Kaupalla tosin on varavoimala, muutenhan siellä pilaantuisivat kaikki kylmätavarat alta aikayksikön, eikä kassakaan toimisi.

Tuulten kannalta tonttimme sijaitsee tosi hyvällä paikalla etelärinteessä. Pohjoisen puhureilta meitä suojaa jyrkkä mäki tien toisella puolella, etelän puolen tuulilta taas tiheä ja korkea kuusimetsä. Mutta silti katselen nyt pihassa vähän tarkemmin, etten seiso pitkään minkään ison puun kaatumareitillä.

Eikä maalla välttämättä ole ihan hirveää hätää ilman sähkökään, jos on puita ja uunit. Eilinen ruoka valmistuikin pääosin ilman sähköä, sillä paistoin karitsankoiven leivinuunissa. Ja näin nollan molemmin puolin -säällä eteinen toimii tarvittaessa jääkaappina.

Sen lampaan valmistin näin: tein lihaan pieniä viiltoja ja sujautin taskuihin halkaistuja valkosipulinkynsiä, sen jälkeen panin koiven ja juureskuutiot ja halkaistut sipulit vuokaan, kaadoin pohjalle punaviinipullon lopun (n. 2,5 dl), taputtelin pintaan rosmariinia (kasvanut viime kesänä tällä tontilla, pakastettu syksyllä) ja sirottelin pintaan vielä valmistamaani sieni-kasvisliemijauhetta. Peitin komeuden foliolla ja työnsin leivinuuniin muutamaksi tunniksi.

Kun vuoka oli uunissa, lähdin kävelylle. Kävin katsomassa mm. lehtikaalipeltoa, jossa edelleen seisoo komeita vihreitä kaaleja lumen keskellä. Jäljistä päätellen jänikset tykkäävät. Pahoittelen huonoa kuvan laatua, en osaa tarkentaa puhelimen zoomilla.

Keräsin myös pikkutien varren katajasta katajanmarjoja tulevia ruokia varten.

Kävelyn jälkeen valmistin vielä herkkutattikastikkeen sienistä, joita kuivattelin viime syksynä täällä oikein urakalla uunin päälle asetelluilla ritilöillä. 2014 taisi olla kaikkien aikojen herkkutattivuosi miesmuistiin ympäri maata. Kalkkisten tilannetta en osaa verrata aiempiin vuosin, koska kaikki metsät olivat minulle uusia, mutta metsät antoivat kyllä aivan mahtavan sadon. Kuivattuja tatteja riittää varastoissani nyt vähän huonompienkin vuosien varalle.

Herkkutattikastike kuivatuista tateista valmistui näin: liotin tatteja kuumassa vedessä vajaan tunnin. Silppusin pari salottisipulia pieneksi, haudutin silpun pehmeäksi pienessä määrässä voita. Lisäsin sienet liemineen ja hippusen kesällä kuivaamaani minttua, hauduttelin vartin ja lisäsin kermaa, hauduttelin taas. Lopuksi vielä hieman suolaa ja mustapippuria. Herkkutatin tuoksu ja maku ovat niin vahvoja, että maustamisen kanssa kannattaa olla varovainen!

Ai niin, vielä yksi paikallinen asia: vuokakin on ostettu lähi-K-kaupasta. Höpsähdin joulun alla keräämään merkkejä, joilla sai ostaa Jamie Oliverin astioita puoleen hintaan. Ihan hyvä ostos.

Ylimmäinen kuva näyttää osan Iisakkilan kartanon rakennuksista, jotka kuvasin tieltä eilen lenkilläni. Meidän pikku huvilamme alle kilometrin päässä kartanosta on kuulemma kartanon entinen muonamiehen mökki. Tiheä kuusimetsä eteläpuolellamme kuuluu kartanolle.