Kuu, kurjet ja karvarouskut

Heräsin aamulla hieman ennen viittä, menin ulos ja ehdin juuri ja juuri nähdä pimentoon menevän kuun, kapean vaalean sirpin maan varjossa. Mies ehti vain vilkaista. Sitten tuli pilvi ja esti meitä näkemästä punaista kuuta.

Päätimme kuitenkin ajaa autolla Kalkkisten satamaan, jossa on vähemmän puita estämässä taivaalle tähyilyä. Puolitoista tuntia tiirailimme läntiselle taivaalle ja yritimme arvuutella, onko jokin vaalea kohta se kuu vai vain pilvien repeämä.

Kun aurinko alkoi nousta, näimme myös jalkoihimme. Kivien seassa satamassa kasvoi kymmenittäin rouskuja ja aika paljon muitakin sieniä. Auton perältä löytyi pari ämpäriä, joihin keräsimme litrakaupalla karvarouskuja ja villakarvarouskuja.

Kun pääsimme kotiin, olimme aika kylmissämme ja sytytimme tulet hellaan, jonka päällä olikin hyvä keittää rouskut talvisäilöntää varten. Koska en omista kunnon kylmäkellaria, en säilö rouskuja varsinaisesti suolaan, mutta ripottelen kyllä vähän suolaa pakastettavien rouskujen sekaan. Kokemukseni mukaan niiden rakenne säilyy parempana, ja onhan sitten jo suola valmiina sienisalaattia valmistaessa.

Tämä on ollut pääosin työpäivä koneen ääressä, mutta eihän täällä maalla luontoelämyksiltä välty. Aamupäivällä osuin pihalle onnekseni juuri silloin, kun noin kymmenen kurjen aura lensi yli. Päivän kylmä tuuli ne varmaan oli ajanut liikkeelle.

Päivän kukkakuva on kasvimaalta, jossa ruusupapu kukkii kauniisti. Olen minä sieltä muutaman pavunkin kerännyt, mutta tuskin niitä enää paljon ehtii kypsyä ennen talvea. Ruokakuvassa on leivän päällä paistettuna eilen keräämiäni herkkusieniä - mustia mutta valtavan herkullisia!