keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Punajuurileipää sosekeiton lopusta

Aina silloin tällöin innostun leipomaan pataleivän, jonka perusreseptin ainesosat ovat nämä: 3,5 dl vettä, ½ tl kuivahiivaa, 7 dl vehnäjauhoja ja 1-2 tl suolaa. Hyväähän tuostakin tulee, mutta kovin "valkoista".

Jotta leivässä olisi vähän enemmän kuitua ja makuakin, olen ryhtynyt käyttämään nesteenä vihannessosekeittojen loppuja. Viikonlopun juhla-aterialta jäi juuri sopivasti vajaat neljä desiä punajuurikeittoa, joka toki on paksumpaa kuin vesi. Siksi lisäsin jauhoja vähemmän, tällä kertaa 4 dl vehnäjauhoja, 1 dl ruisjauhoja ja 1 dl kaurahiutaleita. Suolaa tai muita mausteita ei tarvittu, sillä keitossahan ne olivat jo valmiina.

Pataleivän ideahan on eräänlainen taikinajuuri, joka syntyy sekoittamalla ainekset jo edellisenä päivänä käymään ja nousemaan. Hiivaa tarvitaan vain murto-osa siitä, mitä käytetään lyhyellä nostatusajalla.

Ensin lämmitetään neste (kuivahiivaa käyttäessä 42-asteiseksi), sitten sekoitetaan jauhot ja kuivahiiva (ja mahdollinen suola), ja lisätään ne nopeasti nesteen joukkoon. Ei vaivata sen kummemmin, ainoastaan peitetään taikina muovilla tai pyyhkeellä ja jätetään huoneenlämpöön vähintään kahdeksaksi tunniksi. Jos taikinan tekee illalla, aamulla pitäisi olla kupliva ja noussut taikina odottamassa leipojaa.

Leipomispäivän vaiheet ovat nämä: ensin taikina jauhotetulle pöydälle/paperille nousemaan ½ tunniksi ja uuni lämpiämään 225 asteeseen. Puolen tunnin kuluttua rauta- tai savipata uuniin lämpiämään puoleksi tunniksi. Kun pata on kuuma, taikina taitellaan pienen jauhomäärän avulla mytyksi, joka heitetään kuumaan pataan.

Kansi päälle ja siihen 225-asteiseen uuniin ensin puoleksi tunniksi, sen jälkeen kansi pois ja vielä puoli tuntia paistamista. Pata uunista, hetken jäähdytys, jonka jälkeen leivän voi kopauttaa ulos padasta. Yleensä leipä irtoaa tosi hienosti. Pari kertaa leipä on joko väärän lämpötilan (liian kylmä leivinuuni) tai liian rohkeiden raaka-aineiden (liikaa raasteita ja siemeniä) tarttunut kiinni ja jäänyt raa'aksi.

Päivän punajuurileivästä tuli sekä erittäin maukas että rakenteeltaan hyvä. Kuori oli juuri sopivan rapea, väriltään se erottui kauniisti lopusta leivästä. Limpun muoto ei ollut aivan täydellinen, sillä taikina ei levinnyt tasaisesti padan pohjalle. Erinomaisesti leipä silti kelpasi päivän kahvivieraille ja kotisyöjille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti