Kaksi otsikon ensimmäistä herkkua eli parsa ja raparperi antavat satoa omassa Kalkkisten puutarhassa, jossa käväisin pikaisesti tänään posti- ja kauppa-asioiden ohella. Parsaa keräsin nyt ensi kertaa, vaivaiset neljä tankoa, mutta tarkoitus olikin maistella. Raparperia otinkin sitten ihan reippaan sylillisen, sillä halusin keittää hilloa.
Ja koska parsa ja korvasienet ovat taivaassa (tai ehkä sittenkin maassa) solmittu liitto, päätin lähteä vielä pikaisesti korvasienijahtiin. Kalkkisissa on nyt niin paljon hakkuuaukkoja ja monet kiitettävästi ihan tien vieressä, ettei tarvinnut kauan paikkaa etsiä. Itse asiassa löysin ensimmäisen korvasienen heti, kun olin astunut ulos autosta.
Keräsin saalista puolisentoista tuntia ja sain muutaman litran. Huomiota herätti, että sienet olivat tällä kertaa varsin isoja, suorastaan kämmenen täyttäviä. Mutta koska maasto on aika kuivaa, itiöemät kasvoivat usein jonkin risukasan, näreen tai kuopanreunan alla vähän tavallistakin paremmin piilossa. Onneksi silmä on edes jotenkuten harjaantunut etsimään ja löytämään.
Piipahdus Kalkkisiin oli tällä kertaa lyhyt, sillä kotona Pulkkilanharjulla odotti työpalaveri. Jo huvilalla kiedoin parsat märkään pyyhkeeseen ja laitoin korvasienet kotona likoamaan kylmään veteen neuvottelun ajaksi.
Kun työpäivä oli ohi, aloitin päivällisen valmistamisen. Korvasienille ensin kaksi kertaa viiden minuutin keitto (vesi heitetään pois välillä) myrkkyjen poistamiseksi. Sen jälkeen sienet pannulle voihin paistumaan, sillä rasva nostaa maun esiin. Ja samasta syystä lisäsin vielä kermaakin plus tietysti pakolliset suolan, pippurin ja tilkan sherryä.
Vastapoimittuja omia parsoja en maustanut mitenkään muuten kuin paistamalla nekin poikkeuksellisesti kevyesti voissa. Halusimme puolison kanssa maistella niiden ominaismakua, jonka liika maustaminen olisi pilannut. Ja kyllä - ne maistuivat vahvemmin ja jotenkin raikkaammin kuin kaupan parsat!
Raparperihillon keitin seuraavaksi ihan vain hillosokeripussin ohjeella. Raparperinvarsia oli sopivasti juuri kilon verran ja hillosokeria jäljellä puolisen pussia, minkä pitäisi riittää. Pikkuisen lisäsin mausteeksi kanelia. Pääosa hillosta purkitin, ja nyt se jäähtyy ja toivottavasti myös jähmettyy nyt jääkaapissa.
Osalla vielä hieman lämmintä raparperihilloa marinoin kevyesti nastolan kotijuustoviipaleita, joita tarjosin korvasienimuhennoksen ja parsojen rinnalla. Pahoittelen, unohdin ottaa kuvan ruoasta, joka on jo syöty! Aiemmassa
blogipostauksessa käsittelin myös tätä ruokaa.
Päivitys: löysinkin puhelimestani kuvan raparperihillolla marinoiduista juustoviipaleista, joten: olkaa hyvä!
P.S. Palasin sunnuntaina Suomeen kahden viikon Firenzen kielimatkalta, joka oli myös ruoka-, juoma- ja kulttuurimatka. Kaikenlaista hyvää tuli sielläkin syötyä, mutta pettymyksekseni parsakausi oli Italiassa jo ohi. Sen sijaan sain pari kertaa erinomaisia latva-artisokkia ja munakoisoja, mikä täytti herkullisten vihannesten kolon vatsassani. Kummankaan viljelyä en ole suunnitellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti