Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaali. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaali. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kaalikääryleitä ihanasta varhaiskaalista

Minulle iskee kaaliruokien himo monta kertaa vuodessa, mutta kyllä varhaiskaalin aika on se kaikkein parhain. Näin maanantaina uusia kotimaisia kaaleja Lampisen kaupassa ja tiesin heti, että tällä viikolla meillä syödään kaalikääryleitä. Olen lomalla, joten on aikaa kääriä ja haudutella.

Oikeastihan kaalikääryleet eivät ole ollenkaan niin työläs ruoka kuin moni ajattelee. Vaiheita on oikeastaan neljä: kaalin keittäminen käärimispehmeäksi, täytteen teko, kääryleiden täyttäminen ja rullaus ja lopulta hauduttaminen uunissa kypsiksi.

Minä en paista kääryleitä ensin pannussa, koska se on mielestäni turhaa. Kääryleisiin saa halutessaan paistopinnan nostamalla uunin lämpötilaa hetkeksi tai käyttämällä grillivastusta.

Kesäisiin kääryleisiini ei tullut ollenkaan lihaa (jos käytän lihaa, se on lammasta). Sidosaineeksi keitin tällä kertaa puuroriisiä, koska sitä oli kaapissa sopiva pussinpohjallinen, muuten suosin ohraa tai spelttiä.

Päämakuna käytin kuivattuja herkkutatteja, jotka liotin pehmeiksi kuumassa kaalin keitinliemessä. Lisäsin proteiiniksi pilkottuja saksanpähkinöitä sekä vihanneksiksi kevätsipulia, naurista ja porkkanaa ja yhden pienen kupillisen edellispäivän lehtisalaattia ja tomaattia. Kaikki ainekset täytyy tietysti pilkkoa sellaiseen muotoon, että ne muodostavat riisin kanssa tahnamaisen täytteen.

Maustoin täytteen tuoreella mintulla, timjamilla ja persiljalla, valkosipulilla, omatekoisella sieniliemijauheella, soijakastikkeella ja pippurilla, lopuksi parilla lusikallisella sherryä. Otinpa käyttöön myös purkinpohjalle kuivuneen inkiväärillä maustetun hunajan, jonka ehkä muuten olisin heittänyt pois. Hunajan notkistin kuumalla keitinvedellä.

Sitten vain täytin kaalinlehdet ja käärin ne ja asettelin öljyttyyn uunivuokaan tiukasti vieri viereen. Näin kääryleet pysyvät hyvin kasassa ja myös pysyvät mehukkaina, vaikka ei ihan koko paistamisajan olisi vahtimassa ja lisäilemässä nestettä. Toki uuniin kannattaa välillä katsoa ja lisätä päälle esimerkiksi sitä kaalin keitinlientä tai vedellä laimennettua siirappia. Päälle voi toki lorauttaa myös hieman öljyä tai vuolla muutaman voilastun, jos ei rasvaa pelkää. Kääryleet kannattaa kerran kääntää, jos haluaa tumman pinnan ylle ja päälle.

Paistoaika vaihtelee kaalin pehmeyden mukaan reilusta tunnista ylöspäin. Tällä kertaa paiston kääryleitä 200-asteisesssa uunissa noin puolitoista tuntia ja jätin ne vielä sammutettuun uuniin, kun olin ensin tarkistanut nesteen riittävyyden.

Kaalikääryleet kannattaa mielestäni aina paistaa sen verran aikaisemmin, että ehtii jäähdyttää ne kerran ja lämmittää uudestaan ruokailua varten. Testasin asian syömällä yhden kääryleen lounaaksi heti paistamisen jälkeen. Hyvää, mutta jotain puuttui. 

Päivällispöydässä mies maistoi ensin ja huokaili ihastuksesta. Sitten uskalsin minäkin ja totta: maku oli tiivistynyt aivan toiselle tasolle. Erityisen ihanilta kääryleet maistuivat uusien perunoiden, puolukkasurvoksen ja mustatorvisienillä maustetun ruskean kastikkeen kanssa.

Pahoittelen, etteivät kuvat kerro herkullisuudesta mitään. Kaaliruokien suurin ongelma onkin ehkä se, etteivät ne näytä kovin hyviltä.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Täällä taas: kaalikääryleitä!

En ole päässyt Kalkkisiin pariin kuukauteen työkiireiden vuoksi. Puoliso kyllä on käynyt täällä säännöllisesti verstaassa hommissa ja katsomassa, että kaikki on kunnossa.

Eilen tuntui melkein juhlavalta aloittaa lämmitys huvilassa, jossa oli parin pikkupatterin ansiosta lämpöä muutama lämpöaste, kun ulkona oli noin viisi pakkasastetta. Laitoimme tulen kaikkiin kolmeen pystyuuniin, hellaan ja leivinuuniin. Aloitimme keittiöstä, sillä minulla oli suunnitelma: paistaisimme kaalikääryleitä. Nythän kannattaa käyttää kaalia, sillä sen kilohinta on alle euron.

Mies hoiti tulisijoja, minä täytin kattiloita vedellä ja laitoin kaalit hellalle odottamaan sen lämpiämistä. Järjestelin keittiössä ruokia jääkaappiin ja jonkin tiskaussession jälkeen kuivumaan jääneitä astioita kaappeihin. Kun kaikki valkeat lopulta paloivat kunnolla, kävimme yhdessä puuvajassa hakemassa puita sisään kuivamaan ja kaivolla hakemassa lisää vettä. Siinä samalla hakkasin vähän jäätä ulkohuussin oven edestä ja ulkoportailta.

Kaalien kiehuessa oli aikaa tehdä kaksi erilaista täytettä, sieni- ja jauhelihatäyte. Puoliso pilkkoi pari sipulia ja muutaman valkosipulinkynnen, minä laitoin risottospeltit kiehumaan. Paistoin ensin pilkotut sipulit pehmeiksi ja murensin niiden sekaan suppilovahveroita. Otin sipulit jäähtymään ja laitoin jauhelihat pannulle paistumaan.

Kun speltti oli kypsää, otin kolmasosan siitä ja kolmasosan sipuleista ja murensin niiden sekaan vielä reippaasti lisää kuivattuja suppilovahveroita ja herkkutatteja sekä perjantailta jääneen pienen määrän keitettyä riisin. Lisäsin hieman jääkaapissa ollutta vuohenjuustoa täytteeseen, maustoin itse tekemälläni lipstikkasuolalla ja pippurilla. Sienitäyte oli valmis. Jauhelihat maustoin jo pannulla lipstikkasuolalla ja pippurilla ja tein täytteen niistä, lopuista sienillä ryyditetyistä sipuleista ja speltistä.

Kun kaalit olivat pehmenneet, mies kävi ulkona valuttamassa ne siivilässä ja jäähdyttämässä. Alkoi suuritöisin vaihe eli kääryleiden rullaaminen. Näin se tapahtuu: ensin kaalinlehti irti kerästä, veitsellä pieni ohennus ruotiin ja sen jälkeen iso lusikallinen täytettä lehden keskelle. Kääriessä ensin etureuna täytteen päälle, sen jälkeen sivut ja sitten koko lehti rullalle. Lopuksi kääryleet saumapuoli alaspäin öljyttyyn vuokaan tiiviisti kiinni toisiinsa.

Rullasimme ensin sienikääryleet ja laitoimme ne omaan vuokaansa, jotta voimme tarjota ruokaa myös lähiaikoina kylään tulevalle kasvissyöjätyttärelle. Lihakääryleitä teimme kahteen vuokaan. Kääryleiden päälle vielä hieman kaalien keitinlientä ja siirappia ja kannet päälle.

Parin tunnin aherruksen jälkeen uskoimme puuhellan sivuun muuratun leivinuunimme olevan tarpeeksi lämmin, joten mies poisti hiilet ja puhdisti uunin lumeen kastetulla harjalla, minkä jälkeen hän sulki pellit. Laitoin vuoat ja lämpömittarin uuniin ja aloin odottaa. Aika pian huomasin, ettei lämpö uunissa taaskaan ollut kovin korkea, vain noin 125 astetta. Mutta sehän kyllä riittäisi, kunhan antaisi kaalikääryleiden muhia tarpeeksi monta tuntia. Aika monta kitutuntia vietinkin sen jälkeen koko ajan voimistuvassa ihanassa tuoksussa.

Kaikenlaista ehdimme tehdä pääruoan kypsyessä, minä mm. valaa kynttilöitä kynttilänpätkistä vanhoihin mettallipurkkeihin ja puoliso edistää jotain lukemattomista projekteistaan puusepän verstaallaan. Pihallamme on jäljistä päätelle käynyt rusakko tai useita, mies näkikin yhden jokin aika sitten. Kylän runsaasta fasaanikannasta en ole nähnyt jälkeäkään. Pikkulintujen laulua kuului marjapensaista ja naapurin lintulaudan suunnasta. Todella rentouttavaa!

Söimme ensimmäiset kaalikääryleet eilen illalliseksi runsaan salaattitarjonnan, puolukkahillon ja perunan kanssa. Aivan ihania! Tänään aion tuoreuttaa ruokaa hauduttamalla vielä oheen sienimuhennoksen mustatorvisienistä ja herkkutateista sekä punasipulista ja persiljasta. Sienet olen kerännyt ja kuivattanut täällä Kalkkisissa viime ja toissa syksynä, äsken laitoin ne veteen likoamaan.

Loput kaalikääryleet pakastan. Sienikääryleitä jää yhdelle aterialle tyttären vierailua varten, lihakääryleitä toivottavasti pariksikin kertaa. Katsotaan nyt, miten paljon tänään maistuu. Pidämme miehen kanssa molemmat todella paljon kaaliruoista.