Vuosi sitten iloitsimme, kun Kalkkisten kaupan aukiolle aina viikonvaihteissa ajoi kalastaja myymään savustettuja muikkuja ja muikunmätiä. Tänä syksynä ei ole näkynyt ainakaan meidän viikonloppuinamme, mikä on iso harmi.
Kun kesällä muutimme Pulkkilanharjulle, ryhdyimme etsimään kalanmyyjiä vähän laajemmalta alueelta. Talossamme aiemmin asunut kalastaja myi hetken niitä uuden kotinsa pihasta, mutta sekin loppui hänen muihin kiireisiinsä. Päijänteellä ajavia troolareita olemme päässeet ihailemaan, emme ostamaan kalaa.
Muutama viikko sitten osuin lopulta yhtä aikaa Pulkkilanharjun Vähäsaaren rantaan yhtä aikaa siellä venettään pitävän kalamiehen kanssa ja uskaltauduin kysymään. Ja mikä onni, kun herra lupasi, että voi antaa meille joskus ylimääräisiä kaloja. Olemme nyt saaneet muikkuja kaksi kertaa muutaman kilon, mikä on tietysti merkinnyt myös isoa perkausurakkaa. Vaan mielelläni sen olen tehnyt, etenkin kun kaloissa on ollut myös mätiä...
Kysyin kalamieheltä, miten hän muikkunsa valmistaa. Paistaa ja keittää, oli vastaus. Oli siis ihan itse päätettävä, mitä kokkaamme.
Me valmistimme ensimmäiset perinteisesti eli kierittelimme ruisjauhossa ja paistoimme voissa. Samana päivänä kalastetut muikut olivat niin hyviä, että menetelmä tuntui ylittämättömältä. Mutta kun seuraavan kerran otin kalat pakastimesta, tulos ei ollutkaan aivan yhtä hyvä. Tuoreus ei välttämättä kärsinyt pakastamisesta, mutta kaloista ei tullut rapeita. Seuraavan kerran pitää olla vielä tarkempi kalojen kuivaamisen kanssa ja paistaa ne todella kuumassa pannussa.
Seuraavaksi kokeilimme muikunmätiä blinien kanssa. Sehän pitääkin pakastaa ennen käyttöä, ja lopputulos oli juuri niin hyvä kuin aina. Ihana tietää, että mätiä on pakastimessa vielä monta sataa grammaa.
Tänään saimme jälleen huippuelämyksen, kun savolainen kokkiminiä piti meille kalakukkokoulua. Tai siis yleisemmin kukkokoulua, sillä paistoimme myös lanttukukon.
Muikkukukon ainekset olivat nämä: n. 700 g muikkuja, 3 dl vettä, 2 rkl öljyä, 2 tl suolaa, 3 dl vehnäjauhoja ja 4 dl ruisjauhoja, paketillinen pekonia, 1 rkl riisiä, suolaa ja voita (suola kalakerrosten väliin, voi esipaistetun kukon päälle).
Ensin sekoitettiin vesi ja öljy, lisättiin suola ja sen jälkeen jauhot. Vaivattiin, kunnes taikina irtosi kulhon reunoista (jauhoja olisi voinut lisätäkin). Muotoiltiin palloksi, josta tehtiin keskeltä hieman paksumpi taikinasoikio.
Ripoteltiin riisit taikinan päälle imemään kosteutta. Sen keskelle muotoiltiin kaloista keko (tässä vaiheessa suolaa joka väliin), joka vielä ulkovuorattiin pekoniviipaleilla.
Sitten koittikin tarkin vaihe eli paketin sulkeminen. Taikinan reunat kasteltiin ja taikina taiteltiin huolella muikkujen ympärille. Kaikki saumat siloteltiin ja tiivistettiin vielä vedellä.
Kun kukko oli tasaisen sileä, se pistettiin 200-asteiseen uuniin kolmeksi vartiksi hankkimaan kovaa kuorta. Sen jälkeen se otettiin uunista esille ja käsiteltiin kauttaaltaan voilla (voilastuja päälle, levitys paperilla).
Uunin lämpö laskettiin 125 asteeseen, kukko käärittiin leivinpaperiin ja vielä folioon tiukasti ja tyrkättiin uudestaan uuniin kypsymään. Ja se kypsyminen olisi saanut kestää 6 tuntia tai vaikka kaksinkertaisen ajan, vaan emmepä kestäneet uunista tulvivaa tuoksua neljää tuntia kauemmin...
Samoilla ohjeilla teimme lanttukukon, esikypsennettyä lanttua oli siis suunnilleen sama määrä kuin kalaa. Mies kokosi sisuksen ja muotoili lanttukukon kuoren ja sai aikaan hieman epätasaisen mutta erittäin tiiviin paketin.
Kyllä maistuivat kukot hyviltä, vaikka se pari tuntia lisää haudutusaikaa olisikin ehkä tehnyt hyvää. En ole pekonin ystävä, vaan näihin ruokiin se sopii. Oikeat savolaisethan käyttävät raitalihaa, siis jonkinlaista läskiä. Pekonin tai läskin voi toki korvata voillakin, kunhan jotain rasvaa sekaan laittaa.
Varsinaista terveysruokaa, no ainakin lähimuikut Päijänteestä tai Ruotsalaisesta ja Vääksyn myllyn jauhot.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muikkukukko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muikkukukko. Näytä kaikki tekstit
tiistai 10. marraskuuta 2015
torstai 16. heinäkuuta 2015
On syöty ja nautittu, vaikka kirjoittaminen on jäänyt
Vaikka kasvimaallani ei olekaan tapahtunut juuri mitään positiivista, ruokapuolella on tullut vastaan elämyksiä. Niiden ylös kirjaamista ovat haitanneet normaalit kesäkiireet ja sekin, että kannettava tietokoneeni hajosi. Mutta tehdään nyt pikainen yhteenveto.
Löysin vuoden ensimmäiset kantarellit Kalkkisista 10.7. eli vajaa viikko sitten perjantaina. Pieniähän ne vielä olivat ja kuiviakin, sillä jostain syystä ensimmäiset keltavahverot tuntuvat aina kasvavan maantien ojassa tai muussa karussa paikassa. Sen verran sieniä sain, että sain niistä salamin kanssa paistettuina päällystettä leivälle.
Tytär ja miniä tulivat kylään viime sunnuntaina ja toivat mukanaan savolaisen miniän leipoman muikkukukon. Tärkeimmät raaka-aineet olivat Päijänteen muikut ja Vääksyn myllyn ruisjauhot, siis lähes paikallisia herkkuja. Ja kyllä olikin hyvää! Ja tämän sanoo henkilö, joka en ole koskaan ennen innostunut tarjotuista kukoista. Sillä voi olla vaikutusta, että kukko oli edellisenä yönä paistettu, siis aivan tuore. Reseptiä en osaa kertoa, mutta kuulemma rasvaisen ja paksun raitalihan tilalla oli saatavuussyistä pekonia, mikä sekin taisi olla muutos minun makuuni.
Ahomansikoita tuntuu nyt kypsyvän koko ajan, olen kerännyt niitä sekä syötäväksi että vähän säilöttäväksi Kalkkisten huvilan lähettyviltä ja uuden kotimme pihapiiristä Pulkkilanharjulla. Kalkkisissa parhaat apajat tosin näin naapurin pihatien varressa, josta en tietenkään kehdannut napata muuta kuin kuvan - senkin luvan kanssa, kun näin kesänviettäjien istuvan kuistilla.
Kasvimaalla ei juuri ole ilon aiheita, sillä pensaspavut tai tillit eivät ole itäneet ollenkaan ja kaikki muutkin vihannekset ja yrtit tuntuvat kasvan kovin hitaasti. Eilen nappasin maasta ensimmäisen juuri ja syömäkokoisen retiisin. Mutta vielä luotan, että saan omasta maasta edes myöhemmin kesällä ja syksyllä jonkinlaisen sadon nauriita, ruusupapuja, salaattia ja kesäkurpitsoja.
Valmiina ostamani tomaatintaimet voivat vanhassa saunapadassa ihan kohtalaisesti, kypsymässä on jo parikymmentä tomaattia. Samoin yrtit ovat kaikki hengissä ja ovat antaneet makua jo moneen ruokaan. Herukka- ja karviaispensaissa näkyy olevan paljon marjoja kypsymässä, niistä siis saan varmasti satoa.
Ja tänään kävin ensimmäistä kertaa mustikkametsässä, tosin vakituisen kotimme lähellä Pulkkilanharjulla. Uunissa kypsyy kesän ensimmäinen mustikkapiirakka! Ja sain minä taas kantarellejakin ja kesän ensimmäisen männynpunikkitatin. Hyvä päivä siis.
Löysin vuoden ensimmäiset kantarellit Kalkkisista 10.7. eli vajaa viikko sitten perjantaina. Pieniähän ne vielä olivat ja kuiviakin, sillä jostain syystä ensimmäiset keltavahverot tuntuvat aina kasvavan maantien ojassa tai muussa karussa paikassa. Sen verran sieniä sain, että sain niistä salamin kanssa paistettuina päällystettä leivälle.
Tytär ja miniä tulivat kylään viime sunnuntaina ja toivat mukanaan savolaisen miniän leipoman muikkukukon. Tärkeimmät raaka-aineet olivat Päijänteen muikut ja Vääksyn myllyn ruisjauhot, siis lähes paikallisia herkkuja. Ja kyllä olikin hyvää! Ja tämän sanoo henkilö, joka en ole koskaan ennen innostunut tarjotuista kukoista. Sillä voi olla vaikutusta, että kukko oli edellisenä yönä paistettu, siis aivan tuore. Reseptiä en osaa kertoa, mutta kuulemma rasvaisen ja paksun raitalihan tilalla oli saatavuussyistä pekonia, mikä sekin taisi olla muutos minun makuuni.
Ahomansikoita tuntuu nyt kypsyvän koko ajan, olen kerännyt niitä sekä syötäväksi että vähän säilöttäväksi Kalkkisten huvilan lähettyviltä ja uuden kotimme pihapiiristä Pulkkilanharjulla. Kalkkisissa parhaat apajat tosin näin naapurin pihatien varressa, josta en tietenkään kehdannut napata muuta kuin kuvan - senkin luvan kanssa, kun näin kesänviettäjien istuvan kuistilla.
Kasvimaalla ei juuri ole ilon aiheita, sillä pensaspavut tai tillit eivät ole itäneet ollenkaan ja kaikki muutkin vihannekset ja yrtit tuntuvat kasvan kovin hitaasti. Eilen nappasin maasta ensimmäisen juuri ja syömäkokoisen retiisin. Mutta vielä luotan, että saan omasta maasta edes myöhemmin kesällä ja syksyllä jonkinlaisen sadon nauriita, ruusupapuja, salaattia ja kesäkurpitsoja.
Valmiina ostamani tomaatintaimet voivat vanhassa saunapadassa ihan kohtalaisesti, kypsymässä on jo parikymmentä tomaattia. Samoin yrtit ovat kaikki hengissä ja ovat antaneet makua jo moneen ruokaan. Herukka- ja karviaispensaissa näkyy olevan paljon marjoja kypsymässä, niistä siis saan varmasti satoa.
Ja tänään kävin ensimmäistä kertaa mustikkametsässä, tosin vakituisen kotimme lähellä Pulkkilanharjulla. Uunissa kypsyy kesän ensimmäinen mustikkapiirakka! Ja sain minä taas kantarellejakin ja kesän ensimmäisen männynpunikkitatin. Hyvä päivä siis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)