Pohja tekee pizzan

Aika harvoin tekee mieli pizzaa (tai suomeksi pitsaa), mutta tänään oli hyvä syy ryhtyä paistohommiin. Viikon ruoista jäi pohjat Järki Särki -purkillisesta ja omista öljytateista, pätkät hevos- ja tryffelisalamia sekä aika monta juustonloppua ja -kantaa.

Niinpä käväisin pari päivää sitten ostamassa Vääksyn Myllyn 00-jauhoa ja sekoitin eilen pizzataikinan nousemaan. Kaksi oleellista asiaa taikinassa nimittäin ovat oikeat jauhot ja pitkä nostatusaika.

Käytin taikinaan ystäväni Lia Gasbarran helppoa reseptiä, jonka hän muokkasi italialaisista resepteistä kirjaamme Suomalaisia sieniruokia italialaisella otteella varten.

Taikinaan tulee 1 kg erikoisvehnäjauhoja (tai hienoja ja proteiinipitoisia 00-jauhoja), 7 g kuivahiivaa, 1 rkl suolaa, 1 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä ja n. 6,5 dl vettä. (Minä tein kahdelle hengelle vain puolikkaan annoksen ja siitäkin jäi puolet yli, joten nyt kokeilen sitten myös taikinan pakastamista ja käyttämistä myöhemmin. )

Ainekset vain sekoitetaan hyvin ja laitetaan jääkaappiin nousemaan vuorokaudeksi tai ainakin 18 tunniksi. Taikina otetaan huoneenlämpöön tunti ennen pizzan valmistusta. Sitä vaivataan sen verran, että taikinasta saa helposti palloja, jotka kaulitaan pizzapohjiksi.

Aitoa italialaista pizzaa ei mätetä täyteen eikä siihen käytetä kuin korkeintaan neljää ainesosaa. Ratkaisin asian niin, että jaoin pizzapohjat sektoreihin, jossa kussakin oli tuo max neljä makua.

Yhdellä sektorilla oli valkosipulista ja yrttistä tomaattikastiketta ja särkipaloja, toisella öljytatteja ja juustoa, kolmannella tomaattikastiketta, juustoja ja salaminpaloja. Tosin mies halusi omaan pizzaansa paljon juustoa kaikkiin sektoreihin, minkä toki hänelle soin. Öljyä en enää lisännyt, sillä sitä oli paljon säilykkeissä.

Kun pizzan paistaa sähköuunissa, uuni pitää lämmittää mahdollisimman kuumaksi eli 250-300-asteiseksi, jolloin paistoaika on 8-10 minuuttia. Onnistui oikein hyvin: pizzoista tuli sekä rapeita että meheviä.

Ja kun kerran uunin lämmitin, paistoin jälkiruoaksi vielä mustikkakukon.

Taikinaan tulee 125 g voita, 0,5 dl sokeria, 2-2,5 dl ruisjauhoja ja 0,5 tl leivinjauhetta. Voi ja sokeri vatkataan, lisätään jauhot, pannaan taikina puoleksi tunniksi jääkaappin lepäämään.

Täytteeksi sekoitetaan n. 3dl mustikoita ja 0,75-1 dl sokeria ja 1 rkl perunajauhoa (tai 0,75 dl hillosokeria). Taikinasta muotoillaan reunallinen pohja ja kansi, joiden sisään laitetaan mustikkaseos, paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia. Tarjotaan hieman jäähtyneenä vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Kyssäkaali, retiisi, kantarelli ja mustikka

Yksi kesän tärkeimmistä asioista on laittaa ruokaa juuri niistä aineksista, joita saa tuoreena. Ja nythän sitä valinnanvaraa on, joka päivä lisää aina syys-lokakuulle asti!

Viikolla ostimme Pihamaalta kyssäkaalin, josta tein uskomattoman maukkaan ja raikkaan salaatin tällä ohjeella. Paitsi etten lisännyt turkkilaista jogurttia itse salaattiin vaan tein erikseen kermaviilikastikkeen.

Retiisit sain omalta kasvimaalta, sipulitkin ostin Pihamaalta. Periaate on siis tämä: leikkaa kyssäkaali, retiisit ja sipulinvarret ohuenohuiksi, lisää sitruunamehua ja mausteita ja anna mehustua.

Olen kulkenut nenä maassa jo jonkin aikaa ja löytänytkin aina sienen tai pari. Tänään olin ensimmäisen kerran virallisesti lomalla ja tsekkasin tutut kantarelli- ja tattinurkat. Tuli juuri sopiva kahden hengen paistos, jossa sienten lisäksi oli inkivääriä, valkosipulia, soijakastiketta, sichuanin pippuria ja hieman sitruunaa. Maukasta!

Keräsin myös ensimmäiset ahomansikat ja muutaman desin mustikoita, joista leivoin piirakan. Piirakkapohja on täysin inspiroitu, sillä vehnäjauhot olivat lopussa. Hyvä niin, sillä voista ja Vääksyn Myllyn ruisjauhoista ja kaurahiutaleista syntyi rapea ja maukas pohja. Suhteet menivät suunnilleen näin: 175 g voita sulatettuna, 1 dl sokeria, 2½ dl ruisjauhoja, ½ tl leivinjauhetta, 1½ dl kaurahiutaleita.

Sekoitin sokerin ja jauhot sulatettuun voihin, levitin leivinpaperille ja paistoin kymmenisen minuuttia 200 asteessa. Täytteen tein 3 dl:sta mustikoita, 1½ dl:sta pehmeää maitorahkaa ja ½ dl:stä sokeria, lisäsin pohjan päälle ja paistoin vielä puolisen tuntia, puolivälissä alensin lämmön 100 asteeseen. Pinnalle lisäsin vielä muutaman puutarhavadelman, jotka olin ostanut viikolla Vilppulan marjatilalta Pulkkilan kylästä.

Pitää mainita vielä yksi mahtava lähiruoka, kalastaja Hatanpään savustetut muikut! Niitä oli myynnissä tällä viikolla sekä Pihamaan myymälässä Kalkkisissa että kesäravintola Reimarin kesäkaupassa. Täytyy toivoa, että myynti jatkuu, sen verran mahtavilta Päijänteen muikut maistuvat.

Vielä riittää vitamiineja, hetkeksi

Aamupuuro mustikoilla

Kuluneena talvena ei ole tainnut olla päivää, jolloin en olisi nauttinut Kalkkisten huvilan vitamiineista. Tai tarkemmin ottaen marjoista ja hedelmistä, jotka ovat peräisin joko pihan marjapensaista tai lähiseudun metsämarja-apajilta.

Laiskoina tai kiireisinä aamuina otan jääkaapista viili- ja hillopurkin ja syön viiliä hillolla ja ruisleseillä. Omia hilloja keittelin syksyllä musta- ja punaherukasta, karviaisesta, ruusunmarjasta, vadelmasta, mustikasta, puolukasta, karpalosta ja omenasta ja hyytelöitä pihlajanmarjasta.

Karpalot ovat ainoat ostetut marjat, omenoita taas oli viime syksynä niin vähän, että hillotkin loppuivat jo syyskuussa. Viimeisiä viedään muistakin marjoista, jäljellä taitaa olla enää muutama mustaherukka-karviaispurkki.

Pakastepussista marjoja voi napsia yksitellen.

Melkein yhtä ahkerasti olen käyttänyt marjoja, jotka pakastin sellaisenaan talvea varten. Tai oikeastaan minä keräsin ja pakastin vain osan, pääasiassa mustikoita, vadelmia, ahomansikoita, sillä olin kiireimpään puutarhamarja-aikaan kolmen viikon työmatkalla Kiinassa. Pensaissa ahersivat tytär ja tämän puoliso, joita olen kyllä ajatellut kiitoksella monta kertaa talven aikana.

Useimmiten survon marjoista voimapirtelön, johon tulee karviaisten ja mustaviinimarjojen ohella esimerkiksi jogurttia, banaania, (lähes aina) pala inkivääriä, avocadoa, porkkanaa, kuivattua nokkosta ja mahdollisesti myös kaurahiutaleita. Joskus raaskin käyttää pirtelöön myös ihania vadelmia ja ahomansikoita.

Ruma mutta maistuva marjapirtelö

Saatan toki keittää myös puuron, jonka sekaan vain sekoitan jäisiä marjoja. Ja joskus illalla otan vain jäisiä marjoja kuppiin ja napsin niitä yksitellen suuhun, melkein siis kuin marjapensaista kesäiltaisin.

Mehuja olen marjoista keittänyt pitkin vuotta, mutta nyt mehumarjat ovat lopussa. Jonkin verran on vielä hyvin siivottuja mustikoita ja herukoita, joista voisi leipoa piirakoita, mutta enpä ole juuri leiponut. Pari kertaa olen tainnut tehdä mustikkakukkoa ruiskuoreen, mutta silloin on ollut useampia kuin vain kaksi syöjää pöydässä.

Tykkään ihan hirveän paljon hedelmistäkin, mutta kuluneen talven aikana olen ostanut hedelmiä vähemmän kuin vuosiin. Syystäkin, sillä ostimme viime vuonna ensin ison kaappipakastimen ja sen täydennykseksi vielä sadan litran arkkupakastimen. Kumpikin oli syksyllä ääriään myöten täynnä, nyt arkussa on enää muutama marjapussi pohjalla. Kohta on aika sulattaa ensin toinen pakastin ja sitten toinen uutta satovuotta odottamaan.

Kuka ehtii kerätä kaikki kantarellit ja mustikat?

Taas kerran harmittelen sitä, että suomalainen työelämä vaatii palaamaan lomalta kesken parhaan satokauden. Sienisesonki on alkanut ryminällä ja lähimetsät ovat täynnä mustikoita, mutta minulla on tietenkin päällä kaksi isoa työprojektia. Mutta onneksi illoissa vielä riittää valoa.(Ja onneksi on mieluisia ja kohtuullisen elannon tuovia töitä - kunhan murisen aikatauluista.)

Tänään karkasin metsään tosin jo iltapäivällä, kun oli pakko muutenkin lähteä käymään asioilla autolla Vääksyssä. Niinpä kurvasin Kalkkisiin pitkästä aikaa Kopsuontien kautta ja ajoin auton Särkijärventien alkupäähän sillan eteläpuolelle. Ajattelin tarkistaa yhden paikan, jossa viime syksynä oli hienosti mustatorvisieniä. Niitäkin kun kuulemma on jo tänä vuonna löydetty.

Ei löytynyt torvisieniä, mutta kantarelleja oli! Astuin tieltä metsään ja suunnilleen kolmannesta askeleesta lähtien sain kerätä keltavahveroita sammaleen ja vähän karikkeenkin seasta monesta kohdasta. Ensin täyttyi pienehkö kori, sitten oli pakko ryhtyä kasaamaan sieniä marjaämpäriin, johon oli laiskasti noukkinut pohjalle mustikoita ja ahomansikoita. Onneksi sienet olivat sen verran kiinteitä ja marjat kuivia, etteivät kauheasti sekoittuneet eivätkä värjänneet.

Käväisin vielä auton perästä hakemasta pari pientä ämpäriä, lajittelin sienet ja marjat erilleen ja jatkoin sienestystä toisessa paikassa. Sain keltavahveroita yhteensä noin seitsemän litraa reilussa puolessa tunnissa. Itse asiassa sienet löysin ja keräsin vielä nopeammin, mutta se marjanpoiminta oli hitaampaa. Niitä ei tullutkaan kuin vajaan litran verran, juuri sopivasti parin päivän aamuviileihin ja jälkiruoiksi.

Kotona taas huomasin, että seitsemän litran käsittelyssäkin menee aikaa, vaikka siivosin sienet hyvin jo metsässä. Yllättäen vahveroissa oli toukkia, joten hommaa oli vähän tavallista enemmän. Osan peratuista sienistä viipaloin vielä ohuiksi kuivuria varten, pääosan pilkoin pannulle ja paistoin nesteet pois ennen pakastamista.

Minulla ei ole kantarellin kuivaamisesta kovinkaan hyviä kokemuksia, koska sieni tuppaa sitkistymään. Kokeillaan nyt kuitenkin oikein ohuita viipaleita. Tarvitsen nimittäin kuivattuja sieniä elokuussa alkavalla matkalla, josta ehkä myöhemmin lisää...

Niin ja huvilan pihassa on tietenkin taas ihania kesäkukkia vaikka kuinka ja ne yli neljäkymmentä marjapensasta notkuvat kypsyviä marjoja. Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan, jotta huomenna voi taas tehdä ensin töitä ja sitten harrastaa sadonkorjuuta. (Kirjoitin ensin sadonorjuuta - melkein orjuuttahan tämä näin heinäkuun lopussa ja elokuussa on!)

On syöty ja nautittu, vaikka kirjoittaminen on jäänyt

Vaikka kasvimaallani ei olekaan tapahtunut juuri mitään positiivista, ruokapuolella on tullut vastaan elämyksiä. Niiden ylös kirjaamista ovat haitanneet normaalit kesäkiireet ja sekin, että kannettava tietokoneeni hajosi. Mutta tehdään nyt pikainen yhteenveto.

Löysin vuoden ensimmäiset kantarellit Kalkkisista 10.7. eli vajaa viikko sitten perjantaina. Pieniähän ne vielä olivat ja kuiviakin, sillä jostain syystä ensimmäiset keltavahverot tuntuvat aina kasvavan maantien ojassa tai muussa karussa paikassa. Sen verran sieniä sain, että sain niistä salamin kanssa paistettuina päällystettä leivälle.

Tytär ja miniä tulivat kylään viime sunnuntaina ja toivat mukanaan savolaisen miniän leipoman muikkukukon. Tärkeimmät raaka-aineet olivat Päijänteen muikut ja Vääksyn myllyn ruisjauhot, siis lähes paikallisia herkkuja. Ja kyllä olikin hyvää! Ja tämän sanoo henkilö, joka en ole koskaan ennen innostunut tarjotuista kukoista. Sillä voi olla vaikutusta, että kukko oli edellisenä yönä paistettu, siis aivan tuore. Reseptiä en osaa kertoa, mutta kuulemma rasvaisen ja paksun raitalihan tilalla oli saatavuussyistä pekonia, mikä sekin taisi olla muutos minun makuuni.

Ahomansikoita tuntuu nyt kypsyvän koko ajan, olen kerännyt niitä sekä syötäväksi että vähän säilöttäväksi Kalkkisten huvilan lähettyviltä ja uuden kotimme pihapiiristä Pulkkilanharjulla. Kalkkisissa parhaat apajat tosin näin naapurin pihatien varressa, josta en tietenkään kehdannut napata muuta kuin kuvan - senkin luvan kanssa, kun näin kesänviettäjien istuvan kuistilla.

Kasvimaalla ei juuri ole ilon aiheita, sillä pensaspavut tai tillit eivät ole itäneet ollenkaan ja kaikki muutkin vihannekset ja yrtit tuntuvat kasvan kovin hitaasti. Eilen nappasin maasta ensimmäisen juuri ja syömäkokoisen retiisin. Mutta vielä luotan, että saan omasta maasta edes myöhemmin kesällä ja syksyllä jonkinlaisen sadon nauriita, ruusupapuja, salaattia ja kesäkurpitsoja.

Valmiina ostamani tomaatintaimet voivat vanhassa saunapadassa ihan kohtalaisesti, kypsymässä on jo parikymmentä tomaattia. Samoin yrtit ovat kaikki hengissä ja ovat antaneet makua jo moneen ruokaan. Herukka- ja karviaispensaissa näkyy olevan paljon marjoja kypsymässä, niistä siis saan varmasti satoa.

Ja tänään kävin ensimmäistä kertaa mustikkametsässä, tosin vakituisen kotimme lähellä Pulkkilanharjulla. Uunissa kypsyy kesän ensimmäinen mustikkapiirakka! Ja sain minä taas kantarellejakin ja kesän ensimmäisen männynpunikkitatin. Hyvä päivä siis.