Mehusta tuli oikein raikasta, etenkin kun juon sen vielä mieluiten kivennäisveteen sekoitettuna. Ainoa "vika" raparperissa on se, ettei sen paremmin mies kuin tyttäretkään suostu moista herkkua nauttimaan missään muodossa. Minä jopa säästin osan mehustimen siivilään jääneistä pehmenneistä paloista ja nautin ne aamuviilin kanssa. Ihanaa!
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
Raparperimehua
Mehusta tuli oikein raikasta, etenkin kun juon sen vielä mieluiten kivennäisveteen sekoitettuna. Ainoa "vika" raparperissa on se, ettei sen paremmin mies kuin tyttäretkään suostu moista herkkua nauttimaan missään muodossa. Minä jopa säästin osan mehustimen siivilään jääneistä pehmenneistä paloista ja nautin ne aamuviilin kanssa. Ihanaa!
perjantai 22. toukokuuta 2015
Ensimmäiset Kalkkisten korvasienet!
Voi ihanuutta, kun löytää korvasienipaikan läheltä uusia kotikontuja! Nyt olen lopullisesti kotiutumassa Kalkkisiin saatuani eilen korin täyteen. En tietenkään paljasta tarkkaa paikkaa, sillä ajattelin palata sinne vielä sunnuntaina. Kaksi kolmasosaa satoisasta hakkuuaukosta jäi kokonaan katsomatta.
Piipahduksemme Kalkkisissa ovat olleet tänä keväänä ihan liian lyhyitä varsinaisen kotimme muuton vuoksi. Onneksi se uusi talviasuttava koti sijaitsee Pulkkilanharjulla, joten huvilalle on päässyt edes käymäseltään - ja toistaiseksi myös yöksi. Tänään viemme patjat Pulkkilanharjulle, joten yöpymisen vuoksi ei huvilalla tarvitse käydä. Sen sijaan puutarha odottaa!
Pulkkilanharjulla ei olekaan kuivalla kankaalla puutarhaa. Siellä sen sijaan kasvaa hyvin nokkosia, joista leivoin yksi päivä piirakan. Valmistaikinaa, edelliseltä päivältä jäänyttä savulohta, kermaa, kananmunaa, juustoraastetta ja hieman etikkasieniä mausteeksi. Uuniin vajaaksi tunniksi. Aivan uskomattoman hyvää!
Mutta tietenkin olemme pian taas Kalkkisissa yhä enemmän kesäöitä ja -päiviä (ja -aamuja, jolloin mikä tahansa luontokohde on parhaimmillaan). Ensin pitää vain saada taas pumppu kaivoon ja kesäsauna saunottavaan kuntoon.
Olisipa muutto Lahdesta pian ohi! Haluan puutarhaan hommiin, metsään ja rantaan lepäämään ja K-Extra Lampisen kyläkauppaan, Mani-baariin ja Pihamaan puotiin ja viinitupaan ostoksille ja tapaamaan ihmisiä.
torstai 14. toukokuuta 2015
Pieniä puutarhahommia
| Vuorenkilpi |
| Harvennusta kaipaavat ruohosipulit |
| Saksankirveli |
Raparperi, lipstikka, ruohosipuli ja saksankirveli ovat jo hyvässä kasvussa, mintuista näkyy pienet alut. Ruohosipulit itse asiassa kasvavat niin tiheässä, että olen napsinut niitä jo ruokaan monta kertaa ja kaivanut yhden tuppaan maasta mukaani uuden kotimme pihalle ruukkuun.
Marjapensaissa on lupaavasti nuppuja, joiden tietenkin toivon aukeavan juuri sopivasti sellaisena lämpimänä päivänä, jolloin pölyttäjät ovat liikkeellä. Ensimmäiset kimalaiset olen nähnyt vuorenkilven kukissa.
| Kesäkurpitsat reilu viikko sitten, tänään jo paljon pidempiä! |
Ostin huhtikuun lopussa Lampisen kaupasta pussillisen kesäkurpitsan siemeniä. Kylvin ne sisälle ruukkuihin, kastelin ja jätin muovipussin alle itämään. Ja nyt niissä on jo sen verran pitkät taimet, että melkein pitäisi päästä siirtämään ne kasvimaalle. Vaan en vielä uskalla kylmän vuoksi enkä siksikään, että pitäisi ilmeisesti hankkia harsoa niiden suojaksi. Kävin kuitenkin hakemassa jo valmiiksi kompostista multaa ja perustin kesäkurpitsoille oman penkin.
| Lipstikka muutama päivä sitten. |
Tunnen niistä vain osan, joten opiskeluksi menee. Toivotaan, että ihanuudet kestävät kesän tai pari vähän huonompaa hoitoa.
| Herkkuateria Lampisen parsoista. |
perjantai 1. toukokuuta 2015
Korvasieniä ja parsaa vappupäivällisellä
Parsassa työläintä on kuoriminen ja katkominen, kypsentäminen sujuu kätevästi uunissa vuoassa, jossa on vähän öljyä. Jätän parsat aina al dente eli en yritä saada niistä aivan pehmeitä. En taaskaan katsonut kelloa, mutta uskon parsojen kypsyneen 10-15 minuutissa 200 asteessa.
Keitin kolme kananmunaa ja halkaisin ne kypsinä, silppusin päälle tuoretta ruohosipulia. Leikkasin tomaatit ja mozzarellan lautaselle ja riivin päälle basilikaa, maustoin hiukan pippurilla.
Sitten olikin aika kattaa pöytä ja nostella ruokalajit pöytään. Avasimme oluttölkit ja kasasimme kumpikin lautaselle juuri ne yhdistelmät parsaa ja lisukkeita, jotka meitä innostivat. Minä nautin erityisesti loistavasta makuparista parsa ja korvasienimuhennos. Piti ottaa kuvakin, mutta juuri silloin soi puhelin ja asia unohtui, kunnes lautanen oli tyhjä.
Ulkona on ollut upea sää, josta on ollut mukava nauttia myös puutarhassa. Sinivuokkoja ovat kaikki lähipihat ja metsät sinisenään, näky on uskomattoman kaunis! Ja sipulikasvejakin alkaa nousta, pian ehkä selviävät myös kukkien värit.
torstai 2. huhtikuuta 2015
Isoäidin tomaatteja odotellessa
– Ruokalistoja tai reseptejä en osaa ennalta juuri kertoa, sillä teen ruokaa aina sillä hetkellä tuoreista raaka-aineista, Riitta Pihamaa kertoo.
Ja tiedoksi vain, että ryhmävaraukset kesäksi ovat jo lähes täynnä, joten nopea pitää olla, jos vielä haluaa ruokailun tilata. Muutenhan tilalle kyllä pääsee ostoksille ja nauttimaan kahvilan antimista, kunhan ovet aukeavat toukokuussa.
Tärkeintä on saada koko kesäksi tuoretuotetta niin Kalkkisten myymälään kuin Heinolan Heilaan ja muutamaan muuhun paikkaan, joissa Pihamaan vihanneksia myydään. Tukkuun niitä ei mene ollenkaan.
Rakkaudella kasvatettu tomaatti, joka "maistuu mummolan seinällä kasvaneelta", on hyvä esimerkki vihanneksista, joita kuulemma pitää olla tarjolla tilamyymälään tuleville asiakkaille, vaikka niiden kasvattaminen ei aina kannattavaa olisikaan.
Samasta syystä Pihamaan tilamyymälässä on taas kesällä tarjolla omien vihannesten, marjojen, viinien ja muiden jalosteiden lisäksi paljon muiden tuottajien herkkuja kuten leipiä, juustoja, jauhoja, makkaroita ja monenlaisia säilykkeitä. Kesäasukkaat asioivat mieluummin yhdessä paikassa kuin yrittävät metsästää tuotteita monesta paikasta, Janne tietää kokemuksesta.
Uskon häntä, sillä odotan taas innolla puodin aukeamista ja sesongin mukaisia makuelämyksiä. Kunhan kevät muuttuu kesäksi, haen varmasti täydennystä omaan ruokapöytääni. Lehtikaali himottaa jo nyt ja tietenkin perunat ja mansikat.
Kuvasatoni on tällä kertaa huono, enpä onnistunut aprillipäivän ankeassa valossa. Ei Pihamaalla silti näin ikävältä näyttänyt, vaikka vielä pihassa kuin pihassa onkin harmaata ja loskaista.
lauantai 28. maaliskuuta 2015
Puutarha heräilee
Jos olisi paljon aikaa ja etenkin taitoa, olisin tietysti jo laittanut siemeniä sisälle itämään. Mutta tänä keväänä se ei ole järkevää, sillä en kyllä aio yrittää varjella taimia muuton keskellä ja kuljetella niitä paikasta toiseen. Huvilalle en uskalla vielä jättää sisällekään mitään kasvamaan, sillä talossamme ei ole jatkuvaa lämmitystä.
Jotain voisi puutarhassakin tehdä, nimittäin karsia kuivia oksia kymmenistä marjapensaistamme. Kokeilin kaksia varastosta löytyneitä oksasaksia perjantaina, kun käväisimme huvilalla. Toiset tuntuivat toimivan sen verran, että sain leikattua kolme pensasta.
Saapa nähdä, miten monta reilusta neljästäkymmenestä pensaastamme ehdin leikata ennen kuin on auttamattomasti liian myöhäistä. No, syksyllähän hommaa voi jatkaa, kun sato on korjattu.
Jotain vihreää perennapenkeistä jo kurkistaa, en vain tunnista lajia. Syksyllä maahan istuttamani narsissit eivät sen sijaan vielä edes kurkista, sillä juuri siinä kohtaa nurmikenttää on vielä kova lumikerros.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Kalkkis-pilkki ilman kalansaalista
Aurinko paistoi, ihmiset olivat leppoisan hyvällä tuulella ja järjestäjät olivat käyneet etukäteen katsomassa varmasti turvallisen jääalueen.
Rannassa tarjottiin hernekeittoa, makkaraa, kahvia, mehua ja vohveleita. Upeita palkintojakin oli tarjolla niille, joita kalaonni suosisi.
Pilkkimisestä en ymmärrä mitään enkä edes aikonut kalastaa, mutta onnistuin puhumaan kyläyhdistyksen joukkueeseen pari sukulaista.
Lankomies on pilkkinyt kohtalaisen paljon aiemminkin mutta ei koskaan aiemmin kilpaillut. Miniä oli joskus päässyt lapsena kokeilemaan kairalla jään poraamista, siinä hänen kokemuksensa. Molemmille myönnettiin paikka hymyssä suin.
Pilkkikisa kesti kolme tuntia, jonka aikana kävi selväksi, ettei kisaa voiteta millään suursaaliillaa. Iso osa kilpailijoista tuli rantaan ilman sintin sinttiä, heidän mukanaan "oma" tiimini. Joitain ahvenia punnituspaikalle tuotiin; kuulin puhuttavan muutaman kymmenen gramman saaliista.
Palkintojenjakoa emme ehtineet valitettavasti jäädä seuraamaan, mutta voittajille oli taatusti tarjolla parasta. Meille riittivät hyvin kyläläisten kohtaamiset, hyvät tarjoilut ja se aurinko. Olisin minä ottanut kalat vastaan kiitollisena ja valmistanut niistä vaikka sopan, mutta päivä oli oikein hyvä ilman saalistakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)