sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Muikunmätiä, kurkkuja ja sienisalaattia blinien kanssa

Ruokavuosi Kalkkisissa on alkanut niin kuin keskellä talvea sopii: syömällä säilykkeistä tehtyjä ruokia. Oman pihan ja lähimetsien annista sain tänään ruokapöytään itse säilömiäni kurkkuja ja rouskusalaattia. Lisäksi nautimme blinien kanssa ihanaa siianmätiä, jota olemme ostaneet pakastettuna kylällä poikenneesta kalakärrystä. Kärryn kalastaja myy Päijänteen muikkuja ja mätiä ja jonkin verran myös isompaa kalaa.

Tarkemmin ottaen kurkut kyllä ostin syksyllä kylällä toimivalta Pihamaan viini- ja puutarhatilalta, mutta maustoin niitä pihalla kasvavalla piparjuurella. Koska sain puutarhan hoitooni vasta heinäkuun puolivälissä, en tietenkään ehtinyt viljellä itse juuri mitään muutamia valmiina ostamiani yrttipuskia lukuun ottamatta. Mutta silti kasvimaalta ja muualta pihalta löytyi paljon hyvää ja maukasta: piparjuuren lisäksi mm. lipstikkaa ja raparperia, ruohosipulia, tilliä ja persiljaa. Kaikkea tätä minulla on säilössä.

On myös kymmenittäin erilaisia hillopurkkeja, joita ehdin säilöä tilan marjapensaiden ja omenapuiden sadosta. Mehut sen sijaan ehdimme jo juoda, vaikka omenamehua tulikin yli 100 litraa! No, sitä meni tyttärillekin.

Haaveilen jo ensi kesästä, jolloin aion ottaa kaiken irti yli neljästäkymmenestä marjapensaasta, viidestä omenapuusta ja kolmesta luumupuusta, jotka toivottavasti alkavat tuottaa satoa. Kasvimaan ja kompostin käyttöä pohdin jo nyt päivittäin, vaikka en olekaan mikään viljelijä.

Olen kuullut varoittavia tarinoita siitä, miten pihallamme hyvin viihtyvät fasaanit kuopivat esiin kaikki sopivat syötävät - esimerkiksi herneet - jos niitä ei suojaa harsolla.

Ainakin nyt talvella elämme vielä rauhallista rinnakkaineloa fasaanien ja jänisten kanssa. En usko asian hirveästi muuttuvan keväämmälläkään, sillä suhtauduin viime kesänä tyynesti myös punaherukoita syöviin räkätteihin ja seurasin kiinnostuneena, miten orava varastoi viimeisiä ruusunmarjoja mm. maakellariimme. Kaikkienhan meidän täytyy syödä, ja onneksi isolla pihalla on tilaa.

torstai 4. joulukuuta 2014

Muistiinpanoja huvilalta Asikkalan Kalkkisista

Viisi kuukautta sitten ostin puolisoni kanssa pienen talon Asikkalan Kalkkisista. Etsimme omaa verstastilaa ja puutarhaa ja saimme kaupan päälle paljon muuta: kanavan, kosken, kyläkaupan, -baarin ja viini- ja marjatilan. Erityisen paljon iloitsen hyvistä sienimaastoista kylän metsissä ja pyöräilijälle sopivista maanteistä.

Heinäkuun ja joulukuun välissä olemme ehtineet nauttia myös monista paikallisista herkuista fasaanikeitoista savustettuihin muikkuihin ja tilaviineistä nuorisoseuran pitopöytään ja paikallisiin pitsoihin. Kun Kalkkisissa vielä palvelee kyläkauppakin, sieltä ei ruoan vuoksi tarvitse lähteä mihinkään.

Tämä blogi esittelee kalkkislaisia makuelämyksiä uuden tulijan uteliaisuudella ja kokeilunhalulla. Kerään, viljelen, ostan muilta, valmistan ruokaa ja vierailen kylän muissa pöydissä.

Tukikohta on Villa Russula, pieni talo aivan Kalkkisten kylän sydämessä. Nimensä huvila
on saanut haperoiden latinankielisestä sukunimestä russula. Tervetuloa kylään!