Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuivatut sienet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuivatut sienet. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. toukokuuta 2019

Sieniuutisia

Kevään tärkeimmät sieniuutiset koskevat yleensä korvasieniä - ainakin ruokasienten metsästäjillä. Tänään löysin ensimmäiset Kalkkisista hakkuuaukolta, jossa olen parina muunakin vuonna saanut hyvin saalista. Pieniä olivat vielä, ja ilmassa oli räntää, mutta keräsin silti talteen. Jonkin verran oli myös laakakorvasieniä.
Vappuaattona ja -päivänä kävin molempina katsomassa pari muuta paikkaa, ilman tulosta. Oli jo iskemässä pikku paniikki, sillä olen lähdössä huomenna pariksi viikoksi matkoille. Minulle kylmä takatalven henkäys tulee itse asiassa kuin tilattuna, sillä nyt voin vielä toivoa, että korvasieniä löytyisi myös vielä toukokun lopulla paluuni jälkeen.

Minulla korvasienet menevät aina ensin kuivuriin, sillä kuivatus tiivistää maun. Etenkin korvasienten kohdalla menettely on tarpeen, sillä niitähän pitää keittää pariin kertaan viisi minuuttia ja heittää vielä vesi välillä pois, jotta myrkky häviää. Samalla valitettavasti häviää aika paljon makuakin. Mutta kuivattamalla siitä saa kokemukseni mukaan enemmän talteen.

Ja kyllä - myös kuivatut sienet pitää keittää ennen ruoaksi valmistamista, vaikka joskus vuosikymmeniä sitten oltiinkin sitä mieltä, että kuivattamalla myrkyt häviävät. Sikäli tieto täsmää, että iso määrä kuivuvia korvasieniä kyllä aiheuttaa vähintään päänsäryn, jos erehtyy tekemään sen asuinhuoneissa. Mutta ei se myrkky kuulemma kaikki ilmaan häviä, joten keitetään siis ihan sovinnolla tämän ohjeen mukaan.

Toinen sieniuutiseni koskee myös kuivattuja sieniä. Ilokseni Viini-Pihamaan puoti Kalkkisissa otti myyntiin viime kesänä ja syksynä keräämiäni ja kuivattamiani herkkutatteja ja suppilovahveroita. Siellä niitä siis pitäisi olla hyllyssä, kun puoti avaa ovensa ensin viikonlopuiksi toukokuussa ja sitten kesäkuussa ihan kaikkina päivinä viikossa. 

Ne ovat todellista lähiruokaa, sillä suurimman osan saaliista olen kerännyt Kalkkisten ja Pulkkilanharjun metsistä, kauimmaiset Hollolasta.

Samalla kun vein sieniä myyntiin, kuulin uutisen, jonka mukaan Pihamaan kahvio tarjoaa alkavana kesänä yhä enemmän paikalla leivottuja tuotteita. Se oli hieno uutinen meille kaikille, jotka istumme kahvilassa kesätouhujemme lomassa. Jo tähän asti kahvilasta on saanut monia hyviä herkkuja, mutta ainahan sitä odottaa uutuuksia!

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Pikapastaa ja sienikeittoa hirveään nälkään

Tänään tein tunnin lumitöitä ennen lounasaikaa ja tulin sisään hurjan nälkäisenä. Ruokaa en ollut ehtinyt miettiä, joten piti ryhtyä katsomaan kaappeihin.

Pöydältä löytyi kypsä avocado ja muutama tomaatti, kuivakaapista tarjouksesta ostettuja pinjansiemeniä. Kuivapastaa oli jäljellä juuri yhden hengen tarpeisiin. Jääkaapista löytyi puolikas sitruuna ja pala hieman yli-ikäistä punahomejuustoa.

Näin tein: laitoin veden kiehumaan, maustoin suolalla ja heitin tagliatelle-pastakääröt kiehuvaan veteen. Kuuden minuutin kiehumisajan aikana kaavin avocadon lihan syvälle lautaselle, pirskotin päälle sitruunan mehun, lisäsin hieman suolaa ja siivutin sekaan yhden valkosipulinkynnen. Poistin valkosipulisiivut parin minuutin kuluttua, koska en halunnut syödä raakaa valkosipulia ja henkäillä höyryjä vielä ensi yönäkin. Ehdin vielä puolittaa tomaatit, siivuttaa juuston ja heittää mukaan puoli desiä pinjansiemeniä.

Kun pasta oli kypsynyt, huuhdoin sen ja lorautin sekaan hieman oliiviöljyä. Kaadoin kuuman pastan muiden ainesten päälle ja sekoitin, jolloin juusto hieman suli. Ja sitten söin. Ihan kaiken. Nälkä lähti ja maistui!

Eilen muuten tein hieman suunnitellumpaa pikaruokaa, jossa siinäkin oli teemana "kaivellaan kaappeja". Sienikeittoa varten pilkoin hieman kuivahtaneen puolikkaan purjon, pienen sipulin sekä jääkaappiin jääneet pari siivua vahvaa chorizo-makkaraa, jotka kuullotin nopeasti kattilassa. Lisäsin litran vettä ja murensin sekaan pari reilua kourallista kuivattuja herkkutatteja ja puoli desiä mustatorvisieniä sekä itse tekemääni lipstikkasuolaa. Annoin porista ja raastoin sekaan vielä pari porkkanaa. Kun chorizon chili maistui mielestäni hieman liikaa, taivuin lisäämään purkillisen creme fraichea. Puolessa tunnissa valmistui ja maistui tietenkin ihanalta!

Talvella muuten kannattaa joskus muistaa keittää ihan oikeaa kaakaota. Tai aivan oikeaa olisi tietenkin sellainen, johon on sulatettu tummaa suklaata, mutta hyvää tulee myös makeuttamattomasta luomukaakaojauhosta maidon tai joidenkin kasvisvaihtoehtojen seassa.

Eilen innostuin jopa vispaamaan kermavaahtoa puolisolle, joka kävi hiihtämässä. No, kyllä minä sitä kermaa itsekin otin...