Ylellistä ruokaa Päijänteen kalasta ja itse kerätyistä sienistä

Viime aikoina on näkynyt paljon uutisia siitä, miten vaikea on saada mistään kotimaista järvikalaa.
Siksi ilahduin aivan suunnattomasti, kun paikallinen kalastaja Jyrki Hatanpää ilmoitti pari viikkoa sitten, että nyt kalaa taas saa joulutauon jälkeen. Ensin oli tarjolla komeita kuhia, tänä viikonloppuna sekä muikkua että kuhaa. Ja kaikki nämä sopivasti ostettavissa huvilan ja kodin välistä!

Ensimmäisellä kerralla ostin parin kilon kuhan, josta puoliso ja minä söimme kolme kertaa. Kun perkasin ja käsittelin kalan, tein siitä kaksi nahallista fileetä ja keitin ruodoista ja päästä liemen kalakeittoon. Ensimmäisen fileen paistoin saman tien uunissa sienten ja purjon kanssa, toisen pakastin ja otin käyttöön eilistä grilliateriaa varten.

Nahallinen filee toimi oikein hyvin halsterissa, joka oli ensin grillin sivussa ja loppuvaiheessa asetettu suoraan tulen päälle. Alapuolen nahka suojasi hyvin rasvatonta kalan lihaa, joka kypsyi mehukkaaksi savussa ja kuumuudessa.  Olin maustanut kalan etukäteen sitruunamehulla, suolalla ja kuivatulla tillillä ja sivellyt molemmille puolille öljyä. Laitoin halsteriin kypsymään myös öljytyn ja pituussuunnassa halkaistun purjon, ja grillasimme myös punajuurisiivuja, pakastimesta kaivettuja punikkitatin paloja ja halloumia. Tatit marinoin nopeasti ensin öljyllä, soijakastikkeella ja tilkalla balsamicoa.

Tänään kävimme ostamassa kilon muikkuja, jotka olivatkin pienempiä kuin syksyllä. Kalat myi kalastajan poika, joka kertoi olleensa itsekin nostamassa niitä jään alta nuotalla. Kotiin tultuamme perkasin kalat samalla, kun puoliso hoiti muuta ruoanlaittoa. Lopuksi mies pyöritteli kalat ruisjauho-suolaseoksessa ja paistoi ne voissa. Samaan aikaan valmistin juhlavaa perunamuusia, johon lisäsin hieman voita, kermaa, murskattua ja kuivattua sikurirouskua sekä jääkaappiin jääneet pari ruokalusikallista parmesaaniraastetta.

Paistetut muikut olivat taivaallisen hyviä ja sikurirouskulla maustettu perunamuusi aivan omaa luokkaansa! Väittäisin, että tällä yhdistelmällä pärjäisi vähän paremmassa ravintolassakin.

Rahasta puhuminen ja kirjoittaminen on välillä vaikeaa hyvän ruoan ja laadukkaiden raaka-aineiden yhteydessä. En koskaan laita ruokaa vain sillä ajatuksella, että selviäisin mahdollisimman halvalla. En myöskään hyljeksi hyviä raaka-aineita, jotka maksavat vähän tai ovat ilmaisia. Mutta kyllähän se ilahduttaa, että saa huippulaatuista järvikalaa (ja monenlaisia muita herkkuja sesongin mukaan) omalta kylältä kohtuulliseen hintaan. Ei halvemmalla kuin tarjouslohi mutta taatusti edullisemmin kuin useimmilta kalatiskeiltä. Nämä perkaamattomat eli pyöreät kalat vaativat tietenkin myös omaa työpanosta, mutta välillä kalastajalta saa myös savustettuja ja muita valmiita herkkuja.

Niin ja muistutan vielä ilmaisista raaka-aineista eli sienistä. Meillä oli grillattujen punikkitattien ja sikurirouskuperunamuusin lisäksi pöydässä myös erinomaista sienisalaattia. Ihanaa, kun on varastoja, joista ottaa!

Ensimmäinen sienipaistos ja tuunatut perunat

Paras kesäruoka on yksinkertaista. Ja kaikkein ihanin on aina se kauden ensimmäinen sienipaistos, johon en lisää edes kermaa.

Löysin eilen kesän ensimmäisen herkkutatin ja sen seuraksi pari kaunista haavanpunikkitattia ja muutaman kelvollisen koivuhaperon. Enemmänkin sieniä noukin, mutta sienisääsken toukat olivat ehtineet ensin. Ja kantarellit - joita oma vatsa ei siedä - ne jätin vielä kasvamaan, koska ne harvemmin kelpaavat toukille.

Pilkoin sieniä hieman, laitoin paistumaan öljytylle valurautapannulle ja nesteen kuivuttua lisäsin yhden punasipulin varsineen. Paistoin sieniä ja sipulia viitisentoista minuuttia, jotta punikkitatit olivat varmasti kypsiä (ne saattavat aiheuttaa muuten vatsavaivoja). Maustoin tryffelisuolalla, mustapippurilla, lehti- ja tavallisella persiljalla sekä saksankirvelillä. Lorautin lopuksi päälle vielä ruokalusikallisen kuivaa sherryä.

Edelliseltä päivältä oli jäänyt keitettyjä priimakuntoisia Mäkisen tilan siikliperunoita, joten päätin tuoreuttaa niitä kattilassa nokareella voita, parilla timjami- ja tillioksalla ja lohkomalla sekaan sielä vajaan pihvitomaatin, joka oli jäänyt kesävierailta. Kymmenisen minuuttia kääntelin aineksia, kunnes tomaatinpalat olivat vähän pehmenneet ja muuttuneet osittain kastikkeeksi ja perunat imeneet makua yrteistä ja tomaateista.

Puoliso valmisti bravuurinsa kukkakaali-homejuustosalaatin, johon tulee ehdottomasti ensiluokkaista kukkakaalia raakana, jotain pehmeää homejuustoa ja creme fraichea, smetanaa tai kermaviiliä kastikkeeksi. Joukkoon sopii myös persilja, ja näin hyvien tomaattien aikaan pinnalle lisätään tomaatteja mauksi ja väriksi.

Lisäksi meillä oli purkillinen Järki-Särkeä, jonka ostimme Pihamaan tilalta, kuten sen hyvän kukkakaalin ja muitakin vihanneksia. Ihanaa aikaa tämä kesä, kun kaikki on tuoretta!

Oman puutarhan sato on vasta kypsymässä, tänään ehkä voin napata sieltä ensimmäisen pienen kesäkurpitsan. Siemenestä asti kasvattamissani erittäin vankoissa tomaatintaimissa on vasta kukkia, joten saa nähdä, herkuttelemmeko ollenkaan omilla tomaateilla tänä vuonna. En rakasta helteitä, mutta hieman auringonpaistetta nyt pyytäisin tomaateille.

Mutta ensi vuonna on eri tilanne, sillä kasvihuone on kohta valmis! Rakennustyö on vienyt aikaa ja voimia kaikelta muulta, mm. tämän blogin päivittämiseltä. Mutta hienohan siitä tulee kuin mikä, toivottavasti myös hyvä paikka erilaisille kasveille.

Ja vielä yksi ikävä havainto: löysin ensimmäisen lehtokotilon puutarhasta muutama päivä sitten. Noukin sen tietenkin pois ja brutaalisti keitin hengiltä. Jotenkin en usko, että ongelma olisi sillä poistunut, vaikka muita sukulaisia en olekaan nähnyt. Etanoita ja pieniä kotiloita sadekesä on kyllä suosinut myös, ja ovathan ne tietenkin syöneet mm. salaattini rei'ille.