Vihdoinkin tatteja ja muutenkin kausi päällä!

Olipa aikamoinen yllätys, että löysin kesän ensimmäiset varsinaiset sieniapajat samoihin aikoihin, kun Päijät-Hämeeseen annettiin metsäpalovaroitus.

Viime perjantaina keräsin pieniä kantarelleja, yhden leppärouskun ja puoliksi syödyn herkkutatin lähimetsästä Kalkkisista ja sunnuntaina melkein kävelin ensimmäisten haavanpunikkitattien päälle Pulkkilanharjun pihassamme.

Nämä molemmat pikkuiset sienisaaliit päätyivät saman tien pannulle ja osaksi päivän ruokaa. Juuri näin valmistan aina ensimmäiset paistosienet.

Pannulle vain voita ja sienet ja ehkä hieman kesäsipulia, mausteiksi vain tuoreita yrttejä, suolaa ja pippuria. Kun lautasella on uusia perunoita ja tuoreita kasviksia, ei parempaa olekaan. Ja toki sienet voi nauttia myös iltaleivän päällä!

Nyt on muutenkin paras satokausi päällä. Parsakausi tosin oli ja meni - ja oli hieman satoisampi kuin viime vuonna. Saimme muutamat maistiaiset, jotka vakuuttivat siitä, että viljelyssä on järkeä. Vasta nostetut tangot maistuvat tuoreemmilta ja raikkaammilta kuin ostetut.

Perunoita olen nostanut maasta muutaman kerran, tomaatteja kerännyt kasvihuoneesta vajaan kuukauden ajan ja ensimmäiset pavut ovat kypsyneet.  Myös retiisejä, sipuleita ja mausteyrttejä saa kerätä koko ajan, kesäkurpitsanviljely sen sijaan ei tänä vuonna onnistunut. Katsotaan, miten käy ensimmäiselle kokeilulleni myskikurpitsan kanssa... Kukkia on ainakin reippaasti.

Eniten puuhailen kuitenkin nyt marjapensaissa, jotta ehtisin saada edes osan punaherukoista talteen ja mehuksi ennen rastaita. Onneksi mustia viinimarjoja on niin paljon, etteivät mitkään lintuparvet ehdi syödä niitä ennen meitä ihmisiä. Ja ihan kohta kypsyvät myös karviaiset, suosikkini!

Karhunvadelmat ja luumut ovat vielä raakoja, hyvä niin. Aika ja voimat loppuisivat, jos kaikki puutarhan ja metsän antimet kypsyisivät yhtä aikaa. Tiedän jo, että elo- ja syyskuun kaikki vapaat ajat kuluvat ulkona ja keittiössä.

Niitä vapaitahan ei koskaan ole oikeastaan tarpeeksi, kun samaan aikaan saa ja pitää tehdä kiinnostavia kirjoitustöitä. Joka elokuu kyllä toivon, että kalenterissa olisi ylimääräisiä tunteja, päiviä ja viikkoja syksyn sadonkorjuun aikaan.

Kiitos taas marjapensaat hilloista ja mehuista!

Yksi Kalkkisten huvilan parhaista asioista on sen marjapensaat. Kymmenet pensaat tuottavat joka vuosi paljon satoa. Ihmeen mehukkaita ovat marjat tänäkin vuonna, vaikka piha on muuten rutikuiva!

Pensaat tarjoavat keväällä kukkansa pölyttäjille ja pitkin vuotta suojaa monenlaisille eläimille. Jätän mielelläni satoa myös linnuille, joita viihtyykin puutarhassamme kesät talvet. Ampiaisten kanssa en ole ihan yhtä ystävällisissä väleissä, mutta ymmärtäähän sen, että niitä on on ollut marjojen kimpussa tänä vuonna ennätyspaljon. Etenkin karviaisissa on ollut paljon puoliksi syötyjä.

Jo lapsuudenkodissani totuin siihen, että marjoja kannattaa napsia suuhun mahdollisimman paljon tuoreena. Heinä-elokuussa en ostakaan hedelmiä, sillä syön etenkin karviaisia ja mustia viinimarjoja kahmalokaupalla. Nykyään menevät jopa punaiset suoraan pensaasta, vaikka lapsena ne tuntuivat liian happamilta.

Mutta totta kai kesän makuja ja vitamiineja kannattaa myös säilöä. Osan pakastan tuoreena, osan keitän mehuksi ja hilloksi, joukossa jokunen purkillinen maustettuja hillokkeita kuten chutneyja.

Viikonloppuna marja-apajille tulivat nuorempi tytär, tämän puoliso ja koira. Ensin lauantaina keräsimme ämpärit täyteen, sen jälkeen aloimme jalostaa. Mehutehdas piti perustaa Pulkkilanharjun kotiimme, sillä Kalkkisten kaivosta on vesi loppu.

Veimme mehukeittimen ja keittolevyn rantasaunalle, jotta kuumuus ei levinnyt koko kotiin. Hyvä ratkaisu myös pullojen desinfioinnin kannalta, sillä pystyimme keittämään vettä isossa padassa. (Eipä tullut otettua kuvaa tästä hetkisestä vaiheesta.)

Tulipahan pitkästä aikaa käyttöä lasisille patenttikorkkipulloille, sillä tyttären koti sijaitsee kerrostalossa, jossa on harvinainen kylmäkellari! Sitä kyllä häneltä kadehdin. Tai olisihan Kalkkisten huvilassa "kuoppa", jossa edelliset omistajat ovat säilöneet ainakin perunoita. Mutta sen olosuhteista ei ole niin varmaa tietoa, että uskaltaisin säilykkeeni sinne viedä. Kellari on yksi tulevien vuosien projekteista.

Lauantaina keitimme mehut punaisista viinimarjoista, tänään sunnuntaina sekoituksen valkoherukasta ja mustaherukasta. Kaikista näistä marjoista syntyi tänään myös hilloja. Aika monta purkkia sai desinfioida ja täyttää. Onneksi olen säästänyt lasipurkkeja vinttiin, vaikka aina välillä harkitsenkin karsimista.

Vähän leppoisampien marjastuspäivien aikana olen yhdistänyt syömisen, keräämisen ja pensaiden leikkaamisen. Aika monesta pensaasta olen napsaissut maata viistävät oksat marjoineen irti ja tiputellut marjat irto-oksasta suoraan ämpäriin.

Pitkin tonttia on nyt kasoja, joista pääsen tekemään haketta niiden samojen pensaiden alle.  Sen olen huomannut, että leikkaaminen ja hakkeen ja jonkin lannoitteen lisääminen kannattaa, osa vanhoistakin pensaista on selvästi virkistynyt.