keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kuka ehtii kerätä kaikki kantarellit ja mustikat?

Taas kerran harmittelen sitä, että suomalainen työelämä vaatii palaamaan lomalta kesken parhaan satokauden. Sienisesonki on alkanut ryminällä ja lähimetsät ovat täynnä mustikoita, mutta minulla on tietenkin päällä kaksi isoa työprojektia. Mutta onneksi illoissa vielä riittää valoa.(Ja onneksi on mieluisia ja kohtuullisen elannon tuovia töitä - kunhan murisen aikatauluista.)

Tänään karkasin metsään tosin jo iltapäivällä, kun oli pakko muutenkin lähteä käymään asioilla autolla Vääksyssä. Niinpä kurvasin Kalkkisiin pitkästä aikaa Kopsuontien kautta ja ajoin auton Särkijärventien alkupäähän sillan eteläpuolelle. Ajattelin tarkistaa yhden paikan, jossa viime syksynä oli hienosti mustatorvisieniä. Niitäkin kun kuulemma on jo tänä vuonna löydetty.

Ei löytynyt torvisieniä, mutta kantarelleja oli! Astuin tieltä metsään ja suunnilleen kolmannesta askeleesta lähtien sain kerätä keltavahveroita sammaleen ja vähän karikkeenkin seasta monesta kohdasta. Ensin täyttyi pienehkö kori, sitten oli pakko ryhtyä kasaamaan sieniä marjaämpäriin, johon oli laiskasti noukkinut pohjalle mustikoita ja ahomansikoita. Onneksi sienet olivat sen verran kiinteitä ja marjat kuivia, etteivät kauheasti sekoittuneet eivätkä värjänneet.

Käväisin vielä auton perästä hakemasta pari pientä ämpäriä, lajittelin sienet ja marjat erilleen ja jatkoin sienestystä toisessa paikassa. Sain keltavahveroita yhteensä noin seitsemän litraa reilussa puolessa tunnissa. Itse asiassa sienet löysin ja keräsin vielä nopeammin, mutta se marjanpoiminta oli hitaampaa. Niitä ei tullutkaan kuin vajaan litran verran, juuri sopivasti parin päivän aamuviileihin ja jälkiruoiksi.

Kotona taas huomasin, että seitsemän litran käsittelyssäkin menee aikaa, vaikka siivosin sienet hyvin jo metsässä. Yllättäen vahveroissa oli toukkia, joten hommaa oli vähän tavallista enemmän. Osan peratuista sienistä viipaloin vielä ohuiksi kuivuria varten, pääosan pilkoin pannulle ja paistoin nesteet pois ennen pakastamista.

Minulla ei ole kantarellin kuivaamisesta kovinkaan hyviä kokemuksia, koska sieni tuppaa sitkistymään. Kokeillaan nyt kuitenkin oikein ohuita viipaleita. Tarvitsen nimittäin kuivattuja sieniä elokuussa alkavalla matkalla, josta ehkä myöhemmin lisää...

Niin ja huvilan pihassa on tietenkin taas ihania kesäkukkia vaikka kuinka ja ne yli neljäkymmentä marjapensasta notkuvat kypsyviä marjoja. Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan, jotta huomenna voi taas tehdä ensin töitä ja sitten harrastaa sadonkorjuuta. (Kirjoitin ensin sadonorjuuta - melkein orjuuttahan tämä näin heinäkuun lopussa ja elokuussa on!)