keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Mihin raparperit kelpaavat? Ainakin mehuksi!

Perheessämme ei minun lisäkseni kukaan siedä raparperia, joten en edes yritä tehdä siitä piirakkaa, kiisseliä, hilloa, chutneya tai muuta herkkua, jota saisin ensin syödä yksin ja todennäköisesti heittää ison osan kompostiin.

Onneksi satoisalla kasvilla on yksi erinomainen käyttötarkoitus, siitä nimittäin saa ihanan raikasta mehua. Ei sitäkään kukaan muu juo kuin minä, mutta sehän ei haittaa, koska mehu säilyy jääkaapissa. Näin alkukesästä arvostan raparperimehua erityisesti, sillä tässä vaiheessa vuotta omat viinimarjamehut ovat aina jo loppuneet. Juon mehut yleensä sekoitettuna kivennäisveteen, jolloin niistä tulee vielä raikkaampi virvoitusjuoma.

Keitän raparperimehun mehumaijassa ja pullotan kuten muutkin mehut erityisen hyvin pestyihin lasi- ja muovipulloihin. Yleensä arvioin sokerin määrän niin, että ladon keittimen siivilän ihan täyteen raparperinvarsia (tai marjoja tai hapanta omenaa) ja jossain vaiheessa kaadan päälle (vajaan) kilon sokeria, joka sitten sulaa ja valuu valmiin mehun sekaan.

Eiliseen satsiin lisäsin vielä muutaman mintunoksan jo valuneen mehun sekaan antamaan makua. Poistin oksat ehkä tunnin likoamisen jälkeen. Mintun maku tuntuu tosi voimakkaasti jäähtyneessä mehussa, joten ensi kerralla olen vähän maltillisempi.

Saatan myös kokeilla inkivääriä seuraavassa erässä. Varsia on kasvimaan reunalla vielä runsaasti, tosin runsas kukinta taitaa heikentää niiden laatua.

Laatikko- ja kateviljelykirjoja lukiessani olen löytänyt raparperille toisenkin hyvän käytön; sen lehdet toimivat katteena ja ravinteena viljelyksille. Etenkin kuivina kausina isot lehdet pitävät mullan kosteana.

Ja kiitos, minulle saa tarjota myös raparperipiirakkaa tai -kiisseliä. Arvostan tätäkin kausimakua.