sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Talvigrillausta

Tukeva ja laadukas valurautainen ulkogrilli on ehkä paras kodinkoneostoksemme vuosiin. Ja tämän sanon minä, joka aluksi vähän nikottelin kallista ostosta. Grillasimme ja savustimme vihanneksia, kalaa, sieniä ja lihaa koko kesän ja jatkoimme ruoanlaittoa ulkona ajoittain syksyllä. Ja tänään, kun tuuli taukosi ja aurinko tuli esiin, talvigrillasimme ulkona.

Kymmenen asteen pakkasessa grillin ääressä vietetään mielellään vain paistoaika, joten esikäsittelimme vihannekset ja lihan mahdollisimman hyvin sisällä. Meillä oli pari saksanhirven pihviä ja yksi ankanrinta - molemmat marketin pakastealtaasta - jotka oli sulatettu ajoissa ja ankanrinta myös marinoitu syksyllä tehdyn herkkutattisäilykkeen etikkaliemessä.

Kun grilli oli saatu kuumaksi, laitoimme ensimmäiseksi paistumaan punajuuriviipaleet, jotka kokemuksen perusteella vaativat pitkän kypsymisajan. Sivelin viipaleet etukäteen öljyllä ja maustoin rosmariininoksilla ja suolalla. Seuraavaksi parilalle meni ankanrinta paksu ja rasvainen nahkapuoli alaspäin. Seuraavat järjestyksessä olivat öljytyt ruusukaalit ja pavut ja lopuksi saksanhirvipihvit.

Tyynessä säässä grillaaminen onnistui hyvin sen jälkeen, kun tuli oli saatu kunnolla syttymään ja parila kuumaksi. Kun ruoka-aineet olivat mielestäni lähes valmiit, kiedoin ne nopeasti folioon ja jätin vielä hetkeksi parilan reunalle vetäytymään.

Ruokapöydässä sisällä totesimme, että ankanrinta onnistui täydellisesti. Lintuhan pitää paistaa läpikypsäksi, mutta rasvainen nahka ja marinadi pitivät sen mehukkaana. Saksanhirvenpihvit olivat ok, mutta todennäköisesti liha ehti jäähtyä hieman liikaa ennen paistamista, minkä vuoksi rakenne ei ollut ihan täydellinen.

Punajuuret ja kaalit olivat myös oivallisia, pavut jäivät hieman koviksi. Kaikissa ruoissa oli mukavasti myös hieman savun makua, sillä pakkassäässä ei ollut aikaa jäädä odottamaan täydellistä hiillosta, vaan grillasimme osittain tulen päällä

Kovin usein emme lihaa syö, joten yritämme herkutella harvoilla kerroilla hieman paremmin. Lihan lisukkeena maistuivat erityisen hyvin itse keitetyt pihlajanmarjahyytelö ja suppilovahverohillo. Oli meillä myös salaattia ja lanttulaatikkoa.

Hoitokoira oli tietenkin mukana ulkona haistelemassa hyviä hajuja. Pari sisältä haettua tyynyä auttoivat sitä pysymään lämpimänä sen aikaa, kun ei ehditty juosta ja pelata.