sunnuntai 21. elokuuta 2016

Rapujuhlat


Perheellämme ei ole rapujuhlatraditiota, mutta nyt se ehkä on aloitettu. Kotimme Pulkkilanharjulla sijaitsee rikkaiden rapukivikkojen vieressä, joten tänä kesänä päätimme ostaa merrat ja luvat. Ja sen verran on saalista tullut, että saatoimme pitää rapujuhlat. Osuipa vielä kaunis sunnuntaikin, joten pystyimme syömään ulkona!

Keitimme täpläravut taiteen sääntöjen mukaan etukäteen ja jäähdytimme (netistä löytyy viljalti hyviä ohjeita), joten niiden tarjoamisessa ei varsinaisesti ongelmaa. Sen sijaan pohdin aika paljon etukäteen sitä, mitä rapujen lisäksi pitäisi tarjota, sillä äyriäisissähän on enemmän puuhaa kuin syötävää. Oli 65 rapua ja seitsemän henkeä.

Koska vieraat olivat tulossa jo puolen päivän aikaan, päädyin tarjoamaan ensin tervetuliaissalaatin ja sen kanssa Ojalan tilan pitojuustoa ja kantarellipiirakkaa. Hyvin maistui ja antoi hyvin voimia odottaa vielä pari tuntia rapujen jäähtymistä ja maustumista liemessään, ulkopöydän kattamista, grilin virittämistä ja muuta oheistoimintaa.

Ensin käytimme grilliä paahtoleivän paahtamiseen, missä se toimikin mallikkaasti. Hyvältähän se maistuu, kun kasaa paahdetulle ja voidellulle leivälle tilliä ja vaivalla kuorimiaan ravun pyrstöjä ja kaivaa vielä vähän rapuvoita panssarin alta mausteeksi!

Syömisen ohessa puoliso piti grilliä lämpimänä, jotta voisimme valmistaa sillä pääruoan eli vihanneksia, mustaherukalla marinoituja broilerinfileitä ja jopa Vääksyn Ranskalaisesta kyläkaupasta ostettuja säilöttyjä ankankoipia. Mutta sitten kävikin niin, ettei kukaan meistä suurimmista rapuahmateista enää jaksanut edes ajatella pääruokaa.

Niinpä päätimme grillata vain jo valmistellut vihannekset ja broilerit. Ne maistuivat sille osalle seurueesta, joka oli vain maistellut rapuja. Meillä muilla oli aikamoiset kasat kuoria edessämme lopuksi. Ei mennyt ruokaa hukkaan ja kaikki olivat tyytyväisiä. Ankkasäilykkeet jäivät odottamaan seuraavaa juhlapäivää.

Toki minulla oli jälkiruokaakin. Keräsin eilen Kalkkisten huvilan pihasta litran ihania punaisia karviaisia ja laitoin ne voidellun vuoan pohjalle. Päälle tein muruseoksen, jossa oli voita, sokeria, Vääksyn Myllyn kaurahiutaleita ja vähän leivinjauhetta. Paistos uuniin reiluksi puoleksi tunniksi, jona aikana marjat pohjalla soseutuivat ja ihana kauramurupäällyste rapeutui. Maistui ihanalta vaniljakastikkeen kanssa, mutta kuvaa en muistanut ottaa sen paremmin jälkiruoasta kuin kantarellipiirakastakaan.

Tämä ateria valmistettiin ja nautittiin Pulkkilanharjulla, mutta siinä oli paljon aineksia Kalkkisista. Vihanneksia ja pitojuustot sekä tuiki tarpeelliset kruunutillit ostimme eilen Pihamaan myymälästä, osan vihanneksista keräsin omalta kasvimaalta. Sienipiirakan sienet keräsin eilen Kalkkisista. Broileriin käytetyt mustaherukat ja piirakan karviaiset keräsin omasta pensaista. Tärkeitä olivat myös mustaherukanlehdet, joita oli ravunsyöjien käsienpesukupeissa raikastamassa vettä.

Ja vielä yksi tärkeä asia, juhlapöydän kukat! Karulla ja tuulisella Pulkkilanharjun tontilla ei kukkapenkkejä kannata yrittää, sen sijaan Kalkkisissa kukoistavat vielä monet perennat. Niitä napsimme eilen mukaamme, jotta voimme nauttia kukkaloistosta myös "saaristossa". Hyvin toimii kahden kotimme yhteistyö.