torstai 27. heinäkuuta 2017

Ensimmäinen sienipaistos ja tuunatut perunat

Paras kesäruoka on yksinkertaista. Ja kaikkein ihanin on aina se kauden ensimmäinen sienipaistos, johon en lisää edes kermaa.

Löysin eilen kesän ensimmäisen herkkutatin ja sen seuraksi pari kaunista haavanpunikkitattia ja muutaman kelvollisen koivuhaperon. Enemmänkin sieniä noukin, mutta sienisääsken toukat olivat ehtineet ensin. Ja kantarellit - joita oma vatsa ei siedä - ne jätin vielä kasvamaan, koska ne harvemmin kelpaavat toukille.

Pilkoin sieniä hieman, laitoin paistumaan öljytylle valurautapannulle ja nesteen kuivuttua lisäsin yhden punasipulin varsineen. Paistoin sieniä ja sipulia viitisentoista minuuttia, jotta punikkitatit olivat varmasti kypsiä (ne saattavat aiheuttaa muuten vatsavaivoja). Maustoin tryffelisuolalla, mustapippurilla, lehti- ja tavallisella persiljalla sekä saksankirvelillä. Lorautin lopuksi päälle vielä ruokalusikallisen kuivaa sherryä.

Edelliseltä päivältä oli jäänyt keitettyjä priimakuntoisia Mäkisen tilan siikliperunoita, joten päätin tuoreuttaa niitä kattilassa nokareella voita, parilla timjami- ja tillioksalla ja lohkomalla sekaan sielä vajaan pihvitomaatin, joka oli jäänyt kesävierailta. Kymmenisen minuuttia kääntelin aineksia, kunnes tomaatinpalat olivat vähän pehmenneet ja muuttuneet osittain kastikkeeksi ja perunat imeneet makua yrteistä ja tomaateista.

Puoliso valmisti bravuurinsa kukkakaali-homejuustosalaatin, johon tulee ehdottomasti ensiluokkaista kukkakaalia raakana, jotain pehmeää homejuustoa ja creme fraichea, smetanaa tai kermaviiliä kastikkeeksi. Joukkoon sopii myös persilja, ja näin hyvien tomaattien aikaan pinnalle lisätään tomaatteja mauksi ja väriksi.

Lisäksi meillä oli purkillinen Järki-Särkeä, jonka ostimme Pihamaan tilalta, kuten sen hyvän kukkakaalin ja muitakin vihanneksia. Ihanaa aikaa tämä kesä, kun kaikki on tuoretta!

Oman puutarhan sato on vasta kypsymässä, tänään ehkä voin napata sieltä ensimmäisen pienen kesäkurpitsan. Siemenestä asti kasvattamissani erittäin vankoissa tomaatintaimissa on vasta kukkia, joten saa nähdä, herkuttelemmeko ollenkaan omilla tomaateilla tänä vuonna. En rakasta helteitä, mutta hieman auringonpaistetta nyt pyytäisin tomaateille.

Mutta ensi vuonna on eri tilanne, sillä kasvihuone on kohta valmis! Rakennustyö on vienyt aikaa ja voimia kaikelta muulta, mm. tämän blogin päivittämiseltä. Mutta hienohan siitä tulee kuin mikä, toivottavasti myös hyvä paikka erilaisille kasveille.

Ja vielä yksi ikävä havainto: löysin ensimmäisen lehtokotilon puutarhasta muutama päivä sitten. Noukin sen tietenkin pois ja brutaalisti keitin hengiltä. Jotenkin en usko, että ongelma olisi sillä poistunut, vaikka muita sukulaisia en olekaan nähnyt. Etanoita ja pieniä kotiloita sadekesä on kyllä suosinut myös, ja ovathan ne tietenkin syöneet mm. salaattini rei'ille.