perjantai 13. huhtikuuta 2018

Mehut lopussa, marjoja on vielä

Kaivoin pakastimesta juuri viimeisen pullollisen herukkamehua. Eli nyt ei ole enää edes mehumarjoja, joista keittää. Minullahan on tapana sulloa pakastimet täyteen Kalkkisten marjoja kymmenistä pensaistamme ja keittää niistä vähitellen juomaa.

Kahden aikuisen taloudessamme menee paljon omia mehuja, sillä käytämme hiihto-, pyörä- ja muiden lenkkien yhteydessä vain näitä luonnon energiajuomia. Yleensä sekoitamme sokeroidun mehumaijamehun kivennäisveteen, jolloin samasta juomasta saa sekä vitamiineja, sokereita että suoloja.

Ehkä noin kuukauden verran on sinniteltävä, kunnes saa raparperia ja voi keittää siitä mehua. Mutta en sure, sillä marjat ja muutkin pakastimen antimet on hyvä syödä mahdollisimman tuoreina.

Vielä on pakastimessa mustikkaa ja tyrniä, joista surautan aamuisin tehopirtelön inkiväärin, luomubanaanin, maustamattoman jogurtin ja Puhtikauran kanssa. Aiemmin talvella oli vielä karviaisia ja viinimarjoja, joilla sai vaihtelua smoothieen. Joskus lisään myös siemeniä, pähkinöitä tai manteleita. Banaani on sen verran makea, ettei joukkoon tarvita hunajaa eikä varsinkaan sokeria.

Toistain jokakeväisen saarnani: kannattaa tyhjentää sitä pakastinta nyt, ennen kuin uutta satoa alkaa tulla. (Tosin pelkään pahoin, etten millään saa kulumaan kaikkia viime vuonna keräämiäni rouskuja, vaikka niitä on käytetty melkein päivittäin läpi talven. Muut pakastetut sienet sentään on syöty. No, viime sienisesonki oli poikkeuksellisen hyvä.)

Vitamiinitkin tulevat tosi tarpeeseen näin kevään korvalla. En ole kärsinyt edes flunssasta kuluneena talvena, mikä voi tietysti olla hyvää tuuriakin. Mutta ei marjojen syömisestä läpi talven ainakaan haittaa ole. Kuituakin niistä saa, samoin noista lisäämistäni "roskista".