Pensaat tarjoavat keväällä kukkansa pölyttäjille ja pitkin vuotta suojaa monenlaisille eläimille. Jätän mielelläni satoa myös linnuille, joita viihtyykin puutarhassamme kesät talvet. Ampiaisten kanssa en ole ihan yhtä ystävällisissä väleissä, mutta ymmärtäähän sen, että niitä on on ollut marjojen kimpussa tänä vuonna ennätyspaljon. Etenkin karviaisissa on ollut paljon puoliksi syötyjä.
Jo lapsuudenkodissani totuin siihen, että marjoja kannattaa napsia suuhun mahdollisimman paljon tuoreena. Heinä-elokuussa en ostakaan hedelmiä, sillä syön etenkin karviaisia ja mustia viinimarjoja kahmalokaupalla. Nykyään menevät jopa punaiset suoraan pensaasta, vaikka lapsena ne tuntuivat liian happamilta.
Mutta totta kai kesän makuja ja vitamiineja kannattaa myös säilöä. Osan pakastan tuoreena, osan keitän mehuksi ja hilloksi, joukossa jokunen purkillinen maustettuja hillokkeita kuten chutneyja.
Viikonloppuna marja-apajille tulivat nuorempi tytär, tämän puoliso ja koira. Ensin lauantaina keräsimme ämpärit täyteen, sen jälkeen aloimme jalostaa. Mehutehdas piti perustaa Pulkkilanharjun kotiimme, sillä Kalkkisten kaivosta on vesi loppu.
Veimme mehukeittimen ja keittolevyn rantasaunalle, jotta kuumuus ei levinnyt koko kotiin. Hyvä ratkaisu myös pullojen desinfioinnin kannalta, sillä pystyimme keittämään vettä isossa padassa. (Eipä tullut otettua kuvaa tästä hetkisestä vaiheesta.)
Tulipahan pitkästä aikaa käyttöä lasisille patenttikorkkipulloille, sillä tyttären koti sijaitsee kerrostalossa, jossa on harvinainen kylmäkellari! Sitä kyllä häneltä kadehdin. Tai olisihan Kalkkisten huvilassa "kuoppa", jossa edelliset omistajat ovat säilöneet ainakin perunoita. Mutta sen olosuhteista ei ole niin varmaa tietoa, että uskaltaisin säilykkeeni sinne viedä. Kellari on yksi tulevien vuosien projekteista.
Lauantaina keitimme mehut punaisista viinimarjoista, tänään sunnuntaina sekoituksen valkoherukasta ja mustaherukasta. Kaikista näistä marjoista syntyi tänään myös hilloja. Aika monta purkkia sai desinfioida ja täyttää. Onneksi olen säästänyt lasipurkkeja vinttiin, vaikka aina välillä harkitsenkin karsimista.
Pitkin tonttia on nyt kasoja, joista pääsen tekemään haketta niiden samojen pensaiden alle. Sen olen huomannut, että leikkaaminen ja hakkeen ja jonkin lannoitteen lisääminen kannattaa, osa vanhoistakin pensaista on selvästi virkistynyt.