Ilokseni Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella on kiinnostanut myös mediaa, olen tällä viikolla antanut kolme haastattelua. Tänään kävi toimittaja kuvaajan kanssa jopa seuraamassa ruoanlaittoani kotonamme, mikä on aina superjännittävää.
Ruoanhan olisi syytä olla hyvää, jotta siitä voisi kirjoittaa innostuneen jutun. Ystävällisiä kehuja toki tuli lempeästä kiinalaisesta sienikeitosta, mutta kyse voi olla myös kohtelaisuudesta. Ensi torstaina nähdään, millainen juttu sieltä tulee. Linkkaan kyllä tänne blogiin ne artikkelit, jotka ilmestyvät myös verkossa.
Huomenna aion käydä Kalkkisissa ainakin yhdessä sellaisessa sienimetsässä, jossa on selvästi kosteampaa kuin kohtalaisen kuivalla Pulkkilanharjulla. Toiveissa on ainakin rouskuja, mustatorvisieniä ja tatteja, miksei orakkaita ja lampaankääpiäkin. Kantarellikiintiö alkaa olla täynnä - tai sitten niitä pitää vain viedä tuliaisiksi ystäville.
Mutta loppujen lopuksi vasta metsässä tietää, mitä se on valmis antamaan. Sehän sienestyksessä juuri on parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti