sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Sydäntä ja kieltä

Ostimme jouluksi kokonaisen karitsan lihat ja pyysimme mukaan myös sisäelimet. Maksaa syömme muutenkin jatkuvasti, joten sen valmistamisessa ei ollut mitään ihmeellistä. Munuaiset valmistimme äskettäin ja nekin onnistuivat hyvin, vaikka en aiemmin ole ollut suuri munuaisten ystävä.

Sydän aiheutti enemmän pohdintaa. Puoliso löysi netistä reseptin, jossa sydäntä käytetään pannulla sen verran, että pinta ruskistuu. Sen jälkeen sydän laitetaan savustumaan muutamaksi minuutiksi ja lopuksi se upotetaan 10-prosenttiseen jääkylmään veteen seuraavaan päivään asti.

Otimme sydämen mukaan Kalkkisiin ja päätimme tehdä savustuksen huvilalla. Savustuspönttöä ei ole löytynyt, sen sijaan vanhoja kattiloita on vaikka kuinka. Mies haki puusepän verstaastaan leppälastuja ja -purua, jonka sekaan lisäsin reseptin mukaan sokeria.

Taivuttelimme alumiinisesta grillausalustasta ritilän, jonka päälle sydämen saattoi asettaa. Ja lopuksi folio vielä päälle ja "pönttö" uuniin. Huomasimme, että savustuminen alkaa uunissa tosi hitaasti, joten autoimme hommaa hieman käyttämällä kattilaa kuumalla levyllä. Ja kun savu nousi, laitoimme sydämen savustumaan. Toimi!

Ja lopuksi sitten sydän vielä kylmään suolaveteen ja kuistille (ulkolämpötila yöllä n. -1) yöksi kannellisessa astiassa.

Sieltä äsken nostin elimen ja siivutin. Liha oli punaista ja rakenteeltaan miellyttävää. Ensipuraisulla maku ei ole ihan suosikkini, mutta aion maistaa vielä sydäntä lisukkeiden kanssa.

Kun avasin pakastimesta ottamani sydämen sisältävän pussin, löysin sieltä yllättäen myös kielen. Sen valmistamiseen emme olleet valmistautuneet, mutta onneksi huvilalla sentään on perusmausteet, joita tarvittiin kielen keitinveteen: sipulia, pippureita, laakerinlehteä, viinietikkaa, suolaa ja puuttuvien mausteiden sijasta kuivattua lipstikkaa. Keitin pari tuntia ja pyrin nylkemään kielen hieman lämpimänä. Se ei ihan onnistunut, mutta varmasti onnistumme leikkaamaan  sitkeät osat viipaleista irti syödessäkin.

Maistoin myös kieltä äsken siivutuksen yhteydessä. Kieli oli erinomaista ja ehdottomasti enemmän mieleeni kuin sydän. Uskon, että selviämme näistä herkuista kahdestaan, sillä sekä karitsan sydän että kieli ovat varsin pieniä.



2 kommenttia:

  1. Edesmennyt isäni oli innokas laittamaan sisänelimistä ruokaa. Naudansydämistä tuli hyvää kastiketta näin: sydän siivutetaan melko ohuiksi viipaleiksi. Ne paistetaan ihan sellaisenaan. Sipuliviipaleita samalle pannulle. Lisätään vettä ja annetaan hautua. Sydän on sitkeähköä vaikkakin pehmeää. Pureskelemista kammoavat voivat hauduttaa kauan. Anneli

    VastaaPoista
  2. Hei Anneli, kiitos vinkistä! Karitsansydän ei ollut yhtään sitkeä, vaikka paistoaika savustuksineen oli lyhyt - ehkä myös suolavesi murensi sitä tai sitten nuoren eläimen sydän ei ole vielä sykkinyt sitkeäksi. Sen sijaan maku oli minulle hieman liian vahva tai outo, mutta söin kyllä sinapilla maustettuna. Mies piti ihan sellaisenaan. Hyvä kokeilu silti. Ja kieltä pitää tehdä uudestaankin, olen sitä ennenkin syönyt, mutta nyt vielä onnistuin itse tekemään maukasta.

    VastaaPoista