Puhdas juoma- ja ruokavesi on yksi elämän tärkeimmistä asioista, suomalaisille usein itsestäänselvyys. Huvilalla elämme oman kaivon ja ns. kantoveden varassa. Kesällä kaivovesi nostetaan sähköpumpulla ja vedetään puutarhaletkulla saunaan, puutarhaan ja kuistille asti.Talviaikaan asia piti miettiä uudestaan, sillä ilmeisesti edelliset asukkaat ovat vain nostaneet syksyllä pumpun suojaan, sulkeneet kaivon talveksi ja tuoneet kahvi- ja ruokaveden kanisterilla. Mekin kuljetimme vettä pari kuukautta auton perässä, kunnes mies halusi ajatella asian uusiksi. Me kun olemme kulkeneet kylälle moneen kertaan myös bussilla Lahdesta (se luksus päättyy tänään, sillä Käkisalmen siltaremontti on valmistunut), joten emme ole halunneet kantaa kovin monta kymmentä litraa vettä mukanamme.
Ensin katsoimme, saammeko kaivon kannen reiästä laskettua ämpärin kaivoon vedenpinnan alle, ja onnistuihan se, kun ensin keksin kahvaan sopivan painon - pienen munalukon. Seuraavaksi puoliso rakensi perinteisen puisen kannen, jossa oli reikään sopiva paksunnos pitämässä kantta paikallaan.Hyvä ja perinteinen design, mutta ei ihan toiminut. Tänään kansi oli jäätynyt sen verran kiinni betonikanteen, että irrottaessa se hajosi. Seuraavaksi mies alkoi etsiä korjausmateriaaleja, joiksi valikoituivat kattopeltilevy, huussista löytynyt ylimääräinen metallikahva ja reilu tusina pultteja.
Kattopelti korvasi hajonneen kannen yläosan, johon metallikahva kiinnitettiin. Pulteilla kansi nousee sen verran irti kaivonkannesta, että väliin saa jonkin sorkkaraudan tai muun sopivan välineen vääntämään kannen varovasti irti.
Nyt vesihuolto on taas vähäksi aikaa turvattu.
Päivän fasaanikuva: kukkokin kävi ihmettelemässä, mitä me oikein puuhaamme. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti