Kalenteriluukku 15, mustatorvisieni

Mustatorvisienellä oli monien muiden lajien tavoin hyvä satovuosi sekä paikallisesti Asikkalassa että näkemieni uutisten mukaan myös muualla maassa. Satokausi oli myös pitkä, elokuusta pitkälle lokakuuhun.

Oman viimeisen löytöni tein 21.10, kokonaisen rinteen täynnä torvia Pulkkilanharjun pohjoispäässä.

Itiöemät vaikuttivat kovin märiltä ja olivat kiiltävän sinisenmustia mutta kuitenkin napakoita. Kuivasin sienet enkä joutunut heittämään pois kuin pari pahentunutta, lopuista tuli rapsakasti murentuvia kuivasieniä.

Mustatorvisieni toimii minun keittiössäni parhaiten mausteena, jota toki voi lisätä ruokaan varsin runsaastikin. Keittoja tai kastikkeita teen siitä harvoin, jostain syystä maku pelkästään on mielestäni hieman tympeä. Mutta ehdottomasti kerään kaikki mustat torvet! Erityisen paljon pidän yhdistelmästä vaalea kala, purjo ja mustatorvisieni.

Mustatorvisienen löytäminen voi olla hankalaa hyvänä vuonnakin, sillä sienihän on loistava piilottelija. Suomen Sieniseuran Facebook-ryhmässä on ollut useita hyviä neuvoja, joista ainakin yksi pitää usein paikkansa: löytöpaikalta löytyy kuusen ja lehtipuiden lisäksi myös katajaa.

Sienikirjojen mukaan sieni viihtyy lehdoissa, tuoreissa kangasmetsissä ja lehtomaisissa kuusikoissa usein avoimemmilla, sammaleisilla ruohikkopaikoilla. Lähimmät löysin mäntykankaalta melkein pihasta, polun vierestä.

Korikuvassa näkyy hyvin, miten mustatorvisienen lakki ja ontto jalka ovat käytännössä toistensa jatkeita. Alapinta on sileä, ehkä vähän poimuinen ja johteinen. Tuo vaalea härmäisyys alapuolella kuuluu myös asiaan. Jos jalan tyvi on oikein musta ja maatuneen oloinen, se kannattaa napsaista pois. Ja peratessa mustatorvisienet kannattaa aina halkaista, sillä jalan sisällä voi löytää hyönteisten munia tai kokonaisen etanan.

Niin ja mustatorvisienellä on myös "serkkuja", joita moni voi pitää samana lajina. Onneksi harmaatorvisieni ja ruskotorvisieni ovat ihan yhtä hyviä kuin mustakin. Näistä olen lukenut, en varmuudella löytänyt.