lauantai 16. joulukuuta 2017

Kalenteriluukku 16, kangasrousku ja kangaspalsamirousku


Punaisenruskea kangasrousku on yksi yleisimmin tunnetuista rouskuista. Kiinteä sieni antaa usein paljon satoa pieneltä alueelta, joten se on kiitollinen kerättävä. Kuluneena kesänä lajia kasvoi mäntykankaalla niin paljon ja pitkän aikaa, etten loppukaudesta enää viitsinyt kerätä. Muuten en kyllä hyljeksi sientä yhtään.

Kangasrouskun maku on varsin kirpeä eikä miellytä kaikkia. Mutta etenkin pienistä sienistä saa ihanaa etikkasäilykettä, jossa ominaismaku ei haittaa yhtään. Toki tämä rousku on myös esikäsiteltävä eli keitettävä ensin, jotta maitiaisnesteen kirpeys häviää.

Olen pitkään ollut sitä mieltä, ettei kangasrouskua voi käyttää muuten kuin etikkasäilykkeenä tai sienisalaatissa muiden rouskujen seassa. Meillä syödään tosi paljon sienisalaattia ympäri vuoden, joten menekkiä on.

Minulla on ollut jo vuosia tapana pakastaa myös "suolasienet" ja ripotella muovipusseihin vain sen verran suolaa, minkä salaatti tarvitsee. Joskus joudun hieman liottamaan sieniä mutta en ollenkaan samalla tavalla kuin vanhaan tapaan lasipurkkeihin painon alle tönkkösuolattuja sieniä.

Kun tänä vuonna sienisalaattitarpeet oli jo moneen kertaan kerätty, päätin kokeilla kangasrouskujen pakastamista sellaisenaan, ilman suolaa. Ajattelin rikkoa ennakkoluulot ja käyttää sientä kuten paistosieniä. Ensimmäisen kokeilun tein kaalikääryleiden täytteessä. Ihan uskomattoman hyvää ja kelpasi jopa puolisolle, jonka mielestä rouskujen paistaminen on majesteettirikos. Tämä jää listalle.

Kuivalta kankaalta löytyi lokakuun alussa vuonna toinenkin kangas-alkuinen rousku, kookokselta tuoksuva pienehkö kangaspalsamirousku. Saattaa olla, että sitä on kasvanut aiemminkin, mutta varsin vaatimattoman näköinen sieni ei ollut osunut silmiini.

Sienen värityksestä voi löytää vaaleanruskeata, harmaata ja punertavaa. Paras tuntomerkki on kuitenkin vahva kookoksen tuoksu. Ja tietenkin rouskusta pitää tulla maitiaisnestettä.

Kangaspalsamirousku kuuluu niihin lajeihin, joita ei tarvitse esikäsitellä, joten kuljin löytöpäivänä nenä maassa ja sain kasaan yhden paistoksen verran. Aika mainio maku, jossa kookokseen viittaava tuoksukin vilahtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti