Kalenteriluukku 24, tuoksuvalmuska

En löytänyt tuoksuvalmuskaa eli matsutakea vuonna 2017. Odotukset olivat kovat, sillä kahtena edellisenä vuonna olin löytänyt lajia Pulkkilanharjulta lähes tismalleen samasta kohdasta - tosin melkein kuukauden välein syksyllä eli 2015 syyskuun lopussa ja 2016 elokuun lopussa.
 
2017 syksyllä kolusin samaa kansallispuiston puolella olevaa rinnettä ja muitakin lähitienoita moneen otteeseen. Lisäksi luin joltain nettipalstalta, että Kalkkisista Ruotsalaisen/Kymenvirran rannalta olisi löytynyt tuoksuvalmuskoita. Eli kyllä niitä varmaan jossain ihan lähelläkin oli. Ei vain osunut kohdalle.

Kahden löytökerran perusteella lajia todella kannattaa metsästää. Kummallakin kerralla sienet olivat hieman ylikypsiä eli juuri ja juuri käyttökelpoisia, mutta maistoimme kuitenkin. Ja kyllä ne olivat maineensa veroisia! Äyriäistä muistuttava rakenne ja jotain samaa täyteläistä maussakin, todellinen herkkupala.

Tuoksu on kuin halvassa parfyymissä, maku selvästi hienostuneempi. Sekin on jännittävää, miten tiukasti tuoksuvalmuska on kiinni maassa. Käsin on vaikea irrottaa, avuksi tarvitaan veitsi tai mieluiten lapio.

2015 Kiinan sieni- ja ruokamatkalla söin matsutakea monta kertaa, joten jonkinlainen ennakkokäsitys mausta oli. Vastaan tuli sekä suuria elämyksiä että mauttomampia ruokalajeja. Syön mielelläni muiden tekemää hyvää ruokaa, mutta uuteen raaka-aineeseen saa kunnolla tuntumaa vasta itse valmistamalla ja erilaisia mausteita kokeilemalla. Me olemme paistaneet viipaleet voissa ja lisänneet pannulle hieman sherryä ja soijakastiketta.

Siksi toivon törmääväni tuoksuvalmuskoihin taas syyskesällä 2018. Sitä ennen ehdin kerätä kuitenkin monia muita lajeja, joista hyvin pienen osan olen esitellyt tässä joulukalenterissa.

Toivotan kaikille tämän blogin ja Sienijoulukalenterin lukijoille hyvää joulua! Lukekaa sienikirjoja, liittykää Suomen Sieniseuraan ja opiskelkaa uusia lajeja! Ja ennen kaikkea: muistakaa syödä säilömiänne sieniä varastoista ahkerasti talven aikana. Ensi vuonna kasvaa taas uusia. Toivottavasti monessa joulupöydässä on myös sieniruokaa. Meillä on suppilovahverosalaattia.

P.S. Suomen Sieniseuran tuoreimman Sienilehden kannessa on oikein sopiva tavoitesieni lähivuosille: kurttusieni. Itse en ole koskaan sitä luonnossa nähnyt.

Artikkelin mukaan lajia esiintyy todennäköisimmin Lounais-Suomessa, mutta Lahden seudultakin on havainto. Kun luonnossa liikkuu paljon, kohtaa joskus myös harvinaisuuksia. Ja mikäpä estää menemästä metsään joskus Turun seudulla, jossa saisin sienestysseuraa useammastakin sukulaisesta.