Hävikkiruokapohdintoja

Kovin vähän olen rankan syksyn keskellä ehtinyt pohtia syvällisesti ruokaa, jos sitä mitataan uusilla resepteillä tai muilla innovaatioilla.

Mutta yksi asia on vahvistunut oman kiireen ja yleisen ilmastonmuutos- keskustelun keskellä: eilisen tähteet ja muukin hävikkiruoka ovat meillä arvossaan.

Yksi klassikoistamme on valmistaa kauden kasviksista jokin sosekeitto ja käyttää mahdollisesti yli jäävä sose pataleipään. Viime viikolla tytär toi meille herkullista punajuurikeittoa, josta jäi yli muutama desi. Meni pataleipään kuten yleensäkin ja maustoi sen tietysti ihanasti.

Tänään tein sosekeittoa myskikurpitsasta, johon lisäsin myös maanantaina grillatut kurpitsanpalat. Ja koska keittoa jäi pari desiä, menee se seuraavaan leipään.

Ja pataleipähän tehdään tällä ohjeella (sattuu olemaan tässäkin punajuurikeittoa).  Ihana rautapatamme on käytössä vähintään pari kertaa kuussa juuri helpon pataleivän valmistuksessa. Lisäksi teemme siinä tietenkin erilaisia haudutettavia ruokia. Muutaman vuoden takainen kirpputoriostos on ollut enemmän kuin kannattava!

Yksi hankalimmista hävikkiruokapulmista oli äskettäin  käyttää iso määrä munankeltuiaisia. Piparkakkutaiteilijamme nimittäin uurastivat taas kerran ison projektin kimpussa ja valmistivat valkuaisista sokerikuorrutetta eli pikeeriä. Kerron tämän vuoden piparkakkutalosta tarkemmin parin viikon kuluttua, kun se on muista syistä julkinen.

Keltuaisista voisi tehdä crème brûlée -jälkiruokaa, munatotia tai majoneesia, mutta mihinkään näistä ei nyt oikein ollut aikaa tai tarvetta. Lisäksi keltuaiset odottivat pari päivää kupissa jääkaapissa, joten en enää halunnut käyttää niitä raakoina tai vain kevyesti kypsennettyinä.

Sitten huomasin ruokaohjeen, jossa pääsin käyttämään toisenkin hävikkiruoan, jääkaappiin pari kuukautta yli päivämäärän unohtuneen maitorahkan (joka tietenkin oli ihan kunnossa). Taikinaan tulee purkillinen rahkaa, saman verran rasvaa ja 4-5 dl jauhoja, sisään sieniä ja esimerkiksi riisiä.

Vaan minullapa oli myös keitettyjä perunoita, joita raastoin taikinaan ja siten vähensin rasvan määrää. Ja sitten muistin vielä pakastimeen säilötyn riisi-sienitäytteen, joka oli jäänyt yli kaalikääryletalkoista.

Munat mainittiin tässä voitelun kohdalla, mutta minä tietenkin lisäsin keltuaisia myös täytteeseen ja voitelin ruhtinaallisesti. Eipä olisi kukaan aavistanut, että pääosa piirasten aineksista oli hävikkiruokaa, joka piti vain saada käytettyä johonkin.

Maku, ulkonäkö ja koostumus olivat lähellä täydellisiä!