Sieniuutisia

Kevään tärkeimmät sieniuutiset koskevat yleensä korvasieniä - ainakin ruokasienten metsästäjillä. Tänään löysin ensimmäiset Kalkkisista hakkuuaukolta, jossa olen parina muunakin vuonna saanut hyvin saalista. Pieniä olivat vielä, ja ilmassa oli räntää, mutta keräsin silti talteen. Jonkin verran oli myös laakakorvasieniä.

Vappuaattona ja -päivänä kävin molempina katsomassa pari muuta paikkaa, ilman tulosta. Oli jo iskemässä pikku paniikki, sillä olen lähdössä huomenna pariksi viikoksi matkoille. Minulle kylmä takatalven henkäys tulee itse asiassa kuin tilattuna, sillä nyt voin vielä toivoa, että korvasieniä löytyisi myös vielä toukokun lopulla paluuni jälkeen.

Minulla korvasienet menevät aina ensin kuivuriin, sillä kuivatus tiivistää maun. Etenkin korvasienten kohdalla menettely on tarpeen, sillä niitähän pitää keittää pariin kertaan viisi minuuttia ja heittää vielä vesi välillä pois, jotta myrkky häviää. Samalla valitettavasti häviää aika paljon makuakin. Mutta kuivattamalla siitä saa kokemukseni mukaan enemmän talteen.

Ja kyllä - myös kuivatut sienet pitää keittää ennen ruoaksi valmistamista, vaikka joskus vuosikymmeniä sitten oltiinkin sitä mieltä, että kuivattamalla myrkyt häviävät. Sikäli tieto täsmää, että iso määrä kuivuvia korvasieniä kyllä aiheuttaa vähintään päänsäryn, jos erehtyy tekemään sen asuinhuoneissa. Mutta ei se myrkky kuulemma kaikki ilmaan häviä, joten keitetään siis ihan sovinnolla tämän ohjeen mukaan.

Toinen sieniuutiseni koskee myös kuivattuja sieniä. Ilokseni Viini-Pihamaan puoti Kalkkisissa otti myyntiin viime kesänä ja syksynä keräämiäni ja kuivattamiani herkkutatteja ja suppilovahveroita. Siellä niitä siis pitäisi olla hyllyssä, kun puoti avaa ovensa ensin viikonlopuiksi toukokuussa ja sitten kesäkuussa ihan kaikkina päivinä viikossa. 

Ne ovat todellista lähiruokaa, sillä suurimman osan saaliista olen kerännyt Kalkkisten ja Pulkkilanharjun metsistä, kauimmaiset Hollolasta.

Samalla kun vein sieniä myyntiin, kuulin uutisen, jonka mukaan Pihamaan kahvio tarjoaa alkavana kesänä yhä enemmän paikalla leivottuja tuotteita. Se oli hieno uutinen meille kaikille, jotka istumme kahvilassa kesätouhujemme lomassa. Jo tähän asti kahvilasta on saanut monia hyviä herkkuja, mutta ainahan sitä odottaa uutuuksia!

Korvasieniaika on koittanut

Viime vuosina olen tottunut siihen, että korvasieniaika alkaa aikaisintaan äitienpäiväviikonloppuna. Kostea kevät ja lämpenevä sää saivat kuitenkin arvelemaan, että tänään kannattaisi jo käydä kurkistamassa.

Hyvä niin, sillä viime vuonna löytämälleni paikalle oli noussut jo ihan lupaavasti satoa.

Toki itiöemät olivat vielä aika pieniä mutta kuitenkin ihan kerättävän kokoisia. Joka vuosi alkaa muuten jossain vaiheessa keskustelu siitä, minkä kokoisia sieniä saa kerätä. Aika hassua, sillä sienillä ei ole mitään alamittaa. Aika monen mielestä on silti väärin kerätä pieniä sieniä, jotka voisivat vielä jäädä kasvamaan paikoilleen (ja ehkä odottamaan juuri arvostelun esittäjää).

Itse eliön kannalta ei ole kuitenkaan merkitystä sillä, minkä kokoisena se poimitaan. Sienirihmasto eli pääosa sienestä on maan alla, me vain poimimme maan päällisiä itiöemiä ja nimitämme niitä sieniksi.

Jos minä haluan putsata ja valmistaa sormenpään kokoisia korvasieniä tai kantarelleja, se ei ole mikään luonnonsuojelurikos.

Mutta takaisin tämän päivän retkeen. Löysin ensimmäiset korvasienet heti astuttuani hakkuuaukolle, joten jännitysmomentti oli siinä suhteessa ohi. Uutta olivat kuitenkin laakakorvasienet, joita en viime vuonna löytänyt ollenkaan. Eivät ne mitään harvinaisuuksia ole, ja makukin on "serkkua" miedompi. Mutta kerään kyllä matkaan myös laakakorvasienet ja käsittelen muiden mukana.

Sienten etsinnän ohessa herkistin aistini linnuille. Jo monena keväänä olen korvasieniretkellä saanut havainnon sekä palokärjestä että käestä. Palokärki touhuilikin puussa tehokkaasti ja tarjoili aukean yli lentäessään myös muita ääniä, mutta käen kukuntaa en ensimmäisellä paikalla kuullut.

Kotiin päin ajaessa päätin pysähtyä vielä paikalla, joka viime vuonna oli mielestäni jo aika lailla ehtynyt. Yllättäen sen reunoille oli noussut sekä korvasieniä että laakakorvasieniä. Aukko sijaitsee aivan tien vieressä, ja ojia oli selvästi perattu hiekalle asti, mikä osittain selittää uuden sadon. Mikä ilahduttavinta: käki kukkui!

P.S. Olipa mukava siirtyä Kalkkisten kevääseen myös siinä mielessä, että Pihamaan puoti ja kahvila ovat taas auki. Kävimme sekä eilen että tänään hakemassa virkistystä pihatöiden ja muun puuhailun lomaan. Tänään sain pitkästä aikaa maistaa Riitta Pihamaan paistamaa munkkia.