Mutta ei se mitään, sillä punikkitattien satokausi voi kestää monta kuukautta. Tänä vuonna keräsin ensimmäiset punikkitatit heinäkuun puolivälissä ja viimeisen lokakuun loppupuolella.
Me, jotka rakastamme punikkitatteja, keksimme heti monta vastaväitettä. Hyvin kypsennetty sieni säilyy napakkana ja kestää vahvojakin mausteita, minkä vuoksi se sopii loistavasti itämaisiin ruokiin. Eikä ruoassa haittaa tumma värikään, väriähän saa yrteistä ja erivärisistä chileistä ja vaikka paprikoista! Kuivattuna punikkitatit ovat erinomaisia maustesieniä, joista saa makua keittoihin ja muhennoksiin. Suosittelen punikkitattia myös pastakastikkeeseen, taatusti pärjää niin tomaatin kuin juustonkin kanssa.
Punikkitatteja on monta lajia isäntäpuun mukaan, kaikki syötäviä. Meidän pihassamme Pulkkilanharjulla kasvaa eniten heleitä haavanpunikkitatteja, mutta yleisiä koivunpunikkitatteja tulee vastaan yhtä lailla. Koivunpunikkitatin jalka on usein tummanukkainen ja lakki hieman murretumman oranssi.
P. S. Muistathan, mikä on tattien yhteinen tuntomerkki? Lakin alla on pillistö eli itiölava, joka alhaalta päin näyttää muodostuvan pienistä pyöreistä rei'istä. Moni irrottaa turhaan tattien pillistön ennen ruoaksi valmistamista, mutta välttämätöntä se ei ole, jos toukat eivät ole iskeneet. Punikkitatin pillistö on lisäksi usein hyvin kiinteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti