torstai 7. joulukuuta 2017

Kalenteriluukku 7, mustamörsky. Arvon myös kirjan!

Tunsin mustamörskyn aiemmin vain kuvista. Nämä yksilöt löysin aivan polun vierestä Pulkkilanharjulta, mutta unohdin kuvata paikan päällä! Ehkä siksi, että olin vähällä talloa niiden päälle, koska ne erottuivat hieman huonosti hiekkaisesta maasta.

Sieni on varsin helppo tunnistaa. Musta lakki on poimuinen ja jalka joko vaalea tai tummasti kuvioitu lokeroinen. Jalan poikkileikkaus voi näyttää lokeroiden vuoksi hyvin mielenkiintoiselta. Mustamörskyä voi löytää joutomailta ja esimerkiksi juuri polkujen varsilta heinä-syyskuussa. Minä löysin nämä 24.9.2017

Otin selvää kirjoista ja Suomen Sieniseuran Facebook-sivulta, että mustamörskyä kannattaa maistaa eikä sitä tarvitse esikäsitellä. Niinpä paistoin sienet voissa ja maustoin kevyesti suolalla ja tarjosin leivän päällä. Tämä on yksinkertaisin tapa ottaa selvää sienen ominaismausta. Maku oli varsin mieto, sillä tavalla miellyttävä, että varmasti kerään jatkossakin.

Ja sitten arvonta, joka kuuluu kaikkiin kunnon projekteihin. Arvon yhden Suomalaisia sieniruokia italialaisella otteella -teoksen (2014), jonka kirjoitin yhdessä Lia Gasbarran kanssa, kuvat ovat Reilika Landénin. Kirja on loppuunmyyty.



Arvonnan säännöt: kommentoi tätä kirjoitusta viimeistään sunnuntaina 10.12. ja kerro, mitä sienet ja sienestys sinulle merkitsevät. Arvon kirjan kaikkien täällä ja Facebookissa Sienijoulukalenteri 2017 -sivun päivän merkintää kommentoiden välillä.

Lähetän tai toimitan kirjan muulla tavoin saajalle heti ensi viikon alussa, kunhan olen saanut voittajalta osoitteen - mutta lupaan lähettää vain kotimaan osoitteeseen. Parhaassa tapauksessa kirja ehtii jouluksi.

6 kommenttia:

  1. Ihana tapa oppia uusia sieniä. Saakohan muuten kirjaasi vielä kirjakaupasta? t. Terhi Pietiläinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Terhi, tätä kirjaa saattaa saada jostain alennusmyynnistä, mutta muuten on loppuunmyyty. Kiina-kirjaa on vielä myynnissä.

      Poista
  2. Kun kaksi sienihullua kohtasivat - nyt jo edesmennyt puolisoni ja minä: "Sienet olivat intohimomme ja laajensimme toistemme sienitietoutta. Johan opetti minulle tatit ja minä Johanille rouskut. Yhdessä opettelimme muiden lajien tuntemusta." - Ote kirjastani Minä Bonnie - mies Clyde

    VastaaPoista
  3. Mieheni on kova sienestäjä ollut lapsesta saakka ja on tutustuttanut minutkin sieniin. Syksyisin käydään sieniretkillä ja olen oppinut tunnistamaan jo muitakin syötäviä sieniä kuin kanttarellin ja karvalaukun. Sieniruuat ovat maukkaita - ja ihan ilmaista ruokaa luonnosta :-) Jos arpaonni suosii, päätyy kirja isännälle!

    VastaaPoista
  4. Katriina Haapakangas9. joulukuuta 2017 klo 18.45

    Tänä syksynä minäkin löysin ensimmäiset mustamörskyt. Ensin ihmettelin, että miten korvasieniä voi olla tähän aikaan. Sienikirja auttoi tunnistamaan! Ensi kerralla kokeilen tuota voissa paistamista.
    Kysyit myös mitä sienet merkitsevät minulle. Hirmu paljon! Sortavalan mlk:ssa 1903 syntyneen Mummoni kanssa sienestimme joka syksy niin pienestä kuin muistan. Sieltä varmaan johtuu, että rakastan rouskuja lähes eniten. Olin kovin pettynyt, kun valkolihaisen, hyvän mustarouskun poimiminen piti jättää moneksi vuodeksi. Nykyään taas otan niitä muiden rouskujen srkaan.
    Myöhemmin Turun seudulla tutustuin kanttarelleihin, sielläpäin tuskin muuta poimittiinkaan aiemmin. Noin 40 vuotta sitten ystäväperhe tutustutti meidät ensin korvasieniin ja aika pian sen jälkeen suppilovahveroihin ja taisimmepa poimia ensimmäiset herkkutatitkin heidän kanssaan.
    Poimin noin 15-20 eri sientä, joista jo saa monen näköistä herkullista syötävää.
    Löysin vanhan valokuvan meistä Mummon kanssa, on niin hauska, että liitän sen tuonne fb:n puolelle, tähän en osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä tarinasta, tosi hieno! Minä aloin sienestää koivistolaistaustaisen isäni kanssa. Karjalaisuus on aika monen sieniharrastajan taustalla.

      Poista