Korvasienireissu on minulle aina vasta tae keväästä. Sen verran on jo kokemusta säiden vaikutuksesta korvasienisaaliiseen, etten ennen tätä viikonloppua käynyt edes katsomassa sieniä. Eilen viimeksi yksi ihminen vakuutteli, että liian myöhäistä on. Ei ollut, koska korvasieni tarvitsee sekä lämpöä että kosteutta. Lämpöä on ollut vasta muutaman päivän, kosteus taas voi vaihdella paikallisesti paljonkin.
Aamuvarhain vein puolison huvilalle ja jatkoin autolla hieman pohjoiseen kylältä. Ensin tarkistin kaksi vuotta minua palvelleen hakkuuaukon, joka aivan odotetusti oli ruohottunut ja tyhjä. Sitten piti vain löytää uusi hakattu ja rikottu (mänty)metsänpohja, joka on saanut levätä vähintään yhden kokonaisen talven.
Löytyihän se, vieläpä mukavasti tien vierestä. Ja poikkeuksellisesti nyt en kerro enempää koordinaatteja, sillä korvasieniä en ole koskaan löytänyt liikaa tai edes ihan tarpeeksi.
Etsikää itse, ei ole vaikeaa: toissa vuonna hakattu metsä, jossa maaperästä on hakkuutöiden sivutuotteena kaivettu hiekka esiin. Aukko palvelee usein pari vuotta, kunnes heinät, horsmat ja vadelmat ovat vallanneet sen. Usein sienet löytyvät hiekkaisten kuoppien pohjalta tai kiven kolosta.
Kävelin ojan yli ja suunnilleen siinä kasvoi ensimmäinen pikku korvasieni. Ja kohta toinen, kolmas, seitsemäs ja kuudeskymmenes. Oikeasti en laskenut, mutta varsin monta kymmentä kertaa sain kyykistyä. Pieniä olivat, jonkin toisen kevään mittapuulla alamittaisia. Vaan nyt en kuivuuden ja kuumuuden vuoksi halunnut jättää yhtään itiöemää kasvamaan eli käytännössä kuivumaan pystyyn.
Sienestyksen lomassa ehdin tarkkailla muutakin luontoa. Käen kukunta on lähes takuuvarma seuralainen korvasienireissulla, niin nytkin. Palokärjestä sain sekä lentohavainnon että ääninäytteitä. Mustarastas luritteli antaumuksella. Käärmeitä en nähnyt, perhosia, kimalaisia ja muita hyönteisiä kyllä. Hellehattu ja juomapullo olivat tarpeen.
Jos lähipäivinä tai edes viikon sisään sataa, uskon tuollekin hakkuuaukolle nousevan vielä uusia sieniä, toivottavasti hieman isompia. Jos ehdin, käyn katsomassa lähipäivinä myös jonkin toisen paikan.
Siivosin sienet hiekasta ja levitin ne huvilan työhuoneeseen kuivumaan ritilöiden päälle. Ovi on visusti kiinni asuintiloihin, jotta haihtuva gyromitriini-myrkky ei aiheuta sisällä oleskelijoille päänsärkyä ja pahoinvointia. Kuivaan korvasienet aina, sillä niin maku syvenee. Osa mausta kun aina menee keittoveden mukana viemäriin. Eli tässä vielä muistutus: korvasienet täytyy keittää kaksi kertaa väljässä vedessä vähintään viisi minuuttia kerrallaan ja huuhtoa välillä, jotta myrkky häviää. Tämä siis myös kuivauksen jälkeen.
Parhaiten sienten oman maun saa esiin rasvalla eli voilla ja kermalla. Korvasienten kanssa ei mielestäni kannata näissä säästellä, ellei nyt sitten satu olemaan esimerkiksi maitoproteiiniallergikko. Tein tänään parsan ja lampaanmaksan oheen viimevuotisista kuivatuista korvasienistä sen maailman parhaan ja yksinkertaisimman korvasienikastikkeen: kuullotin voissa ensin sipulisilppua, sen jälkeen lisäsin keitetyt sienet. Maustoin suolalla ja lisäsin kermaa, muhittelin puolisen tuntia. Siinä se.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalkkinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalkkinen. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 21. toukokuuta 2017
perjantai 19. kesäkuuta 2015
Kylän kokko ja pitsiverhot kasvimaalla
Vihdoinkin pääsin Kalkkisiin kokonaiseksi päiväksi puutarhahommiin ja illalla vielä viettämään juhannusta! Ja millainen päivä tulikaan ennusteista huolimatta. Aamun sade väistyi ennen puoltapäivää, ja iltapäivän sain möyriä kasvimaalla upeassa pilvipoudassa. Tuli suorastaan kuuma, mikä on harvinaista tänä kesänä.
Myöhässähän minä kasvimaani kanssa olen, mutta kun en ole aiemmin ehtinyt... Homma piti aloittaa maan kääntämisen ohella sillä, että siivosin maasta jo kovin vahvoiksi ehtineet voikukat ja monet muut "rikkaruohot" mahdollisimman hyvin juurineen pois. Tiedän kyllä, että voikukka on hyödyllinen ja kelpaa moneen ruokaan, mutta ihan koko kasvimaata en sille halua antaa.
Kylvin maahan tänään retiisin, tillin, jäävuorisalaatin, nauriin ja pensas- ja ruusupavun siemeniä. Ainakin kolme ensimmäistä lajia ehtivät vielä hyvin tehdä satoa, niitähän neuvotaan kylvämään lisää kahden viikon välein. Ja koska en ollut ehtinyt hankkia harsoa papujen, retiisien ja nauriiden suojaksi (pavut voivat päätyä tonkivien fasaanien suuhun, nauriita ja retiisejä kehotetaan suojaamaan hyönteisiltä), päädyin levittämään vanhoja pitsiverhoja puutarhamaalle. Ne olivat joka tapauksessa menossa kierrätykseen.
Varmaa satoa saan jo nyt valmiina ostamieni yrttien puskista, mutta ilokseni maasta ovat nousseet myös persilja ja timjami viime vuoden jäljiltä ja tietenkin aina luotettavat ruohosipuli, saksankirveli, minttu, lipstikka ja piparjuuri. Lisäsin toisen puskan persiljaa, sitruunatimjamin, basilikan ja punabasilikan, korianterin ja salvian.
Keväällä kylvämäni ja sisällä rakkaudella kasvattamani kesäkurpitsantaimet kuolivat joko kuivuuteen tai kylmyyteen, joten annoin periksi ja ostin kaksi terhakkaa tainta Lahden torilta viime viikolla, kun vielä asuin sen vieressä. Hankin myös jo vankaksi kasvatettuja tomaattipuskia, kaksi kirsikkaa ja kaksi tavallista (myyjän mukaan matalia malleja, joista ei tarvitse nyppiä pois varkaita), joista kaksi istutin Kalkkisiin vanhaan saunan rautapataan ja kaksi Pulkkilanharjulle talon eteläseinälle isoon ruukkuun. Samalla eteläseinällä sinnittelevät myös muutamat yrttiruukut, joiden toivon kestävän jatkuvan tuulen tuiverruksessa.
Huhkin puutarhassa viisi-kuusi tuntia, mikä kyllä tuntuu nyt kropassa. Keskeytin homman vain käymällä kyläkaupassa, jossa olikin oikein kunnon juhannusruuhka! Kauppias Arto Lampinen ja muu henkilökunta oli tutun iloisella tuulella ja hoiti homman hyvin, mikä on tietenkin sekä kauppiaan että kyläläisten etu. Nyt liikkeellä olivat myös veneilijät, jotka vaeltavat läheisestä satamasta hakemaan päivittäistavaroiden lisäksi vettä, jota on tarjolla kaupan hanassa ulkona.
Puutarhapäivän jälkeen oli ihanaa lämmittää sauna, puhdistautua ja sen jälkeen ja syödä kala-ateria miehen, tyttären ja tämän puolison kanssa. Ja sitten olikin jo aika kävellä seuraamaan kokkojuhlaan sinne samaiseen satamaan. Pettämättömällä tyylillään Kalkkisten aktiivit onnistuivat taas vakuuttamaan meidät tulijat siitä, että kylässä kannattaa vähintään viettää vapaa-aikaa, monen mielestä myös asua kokonaan.
Kalkkisten tonttu Hannu Kangas sytytti kokon hyvin; muutaman minuutin jälkeen se paloi jo komeasti. Roihu näkyi komeasti koko matkan keskustaan asti.
Myöhässähän minä kasvimaani kanssa olen, mutta kun en ole aiemmin ehtinyt... Homma piti aloittaa maan kääntämisen ohella sillä, että siivosin maasta jo kovin vahvoiksi ehtineet voikukat ja monet muut "rikkaruohot" mahdollisimman hyvin juurineen pois. Tiedän kyllä, että voikukka on hyödyllinen ja kelpaa moneen ruokaan, mutta ihan koko kasvimaata en sille halua antaa.
Kylvin maahan tänään retiisin, tillin, jäävuorisalaatin, nauriin ja pensas- ja ruusupavun siemeniä. Ainakin kolme ensimmäistä lajia ehtivät vielä hyvin tehdä satoa, niitähän neuvotaan kylvämään lisää kahden viikon välein. Ja koska en ollut ehtinyt hankkia harsoa papujen, retiisien ja nauriiden suojaksi (pavut voivat päätyä tonkivien fasaanien suuhun, nauriita ja retiisejä kehotetaan suojaamaan hyönteisiltä), päädyin levittämään vanhoja pitsiverhoja puutarhamaalle. Ne olivat joka tapauksessa menossa kierrätykseen.
Varmaa satoa saan jo nyt valmiina ostamieni yrttien puskista, mutta ilokseni maasta ovat nousseet myös persilja ja timjami viime vuoden jäljiltä ja tietenkin aina luotettavat ruohosipuli, saksankirveli, minttu, lipstikka ja piparjuuri. Lisäsin toisen puskan persiljaa, sitruunatimjamin, basilikan ja punabasilikan, korianterin ja salvian.
Keväällä kylvämäni ja sisällä rakkaudella kasvattamani kesäkurpitsantaimet kuolivat joko kuivuuteen tai kylmyyteen, joten annoin periksi ja ostin kaksi terhakkaa tainta Lahden torilta viime viikolla, kun vielä asuin sen vieressä. Hankin myös jo vankaksi kasvatettuja tomaattipuskia, kaksi kirsikkaa ja kaksi tavallista (myyjän mukaan matalia malleja, joista ei tarvitse nyppiä pois varkaita), joista kaksi istutin Kalkkisiin vanhaan saunan rautapataan ja kaksi Pulkkilanharjulle talon eteläseinälle isoon ruukkuun. Samalla eteläseinällä sinnittelevät myös muutamat yrttiruukut, joiden toivon kestävän jatkuvan tuulen tuiverruksessa.
Puutarhapäivän jälkeen oli ihanaa lämmittää sauna, puhdistautua ja sen jälkeen ja syödä kala-ateria miehen, tyttären ja tämän puolison kanssa. Ja sitten olikin jo aika kävellä seuraamaan kokkojuhlaan sinne samaiseen satamaan. Pettämättömällä tyylillään Kalkkisten aktiivit onnistuivat taas vakuuttamaan meidät tulijat siitä, että kylässä kannattaa vähintään viettää vapaa-aikaa, monen mielestä myös asua kokonaan.
Kalkkisten tonttu Hannu Kangas sytytti kokon hyvin; muutaman minuutin jälkeen se paloi jo komeasti. Roihu näkyi komeasti koko matkan keskustaan asti.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Kalkkis-pilkki ilman kalansaalista
Aurinko paistoi, ihmiset olivat leppoisan hyvällä tuulella ja järjestäjät olivat käyneet etukäteen katsomassa varmasti turvallisen jääalueen.
Rannassa tarjottiin hernekeittoa, makkaraa, kahvia, mehua ja vohveleita. Upeita palkintojakin oli tarjolla niille, joita kalaonni suosisi.
Pilkkimisestä en ymmärrä mitään enkä edes aikonut kalastaa, mutta onnistuin puhumaan kyläyhdistyksen joukkueeseen pari sukulaista.
Lankomies on pilkkinyt kohtalaisen paljon aiemminkin mutta ei koskaan aiemmin kilpaillut. Miniä oli joskus päässyt lapsena kokeilemaan kairalla jään poraamista, siinä hänen kokemuksensa. Molemmille myönnettiin paikka hymyssä suin.
Pilkkikisa kesti kolme tuntia, jonka aikana kävi selväksi, ettei kisaa voiteta millään suursaaliillaa. Iso osa kilpailijoista tuli rantaan ilman sintin sinttiä, heidän mukanaan "oma" tiimini. Joitain ahvenia punnituspaikalle tuotiin; kuulin puhuttavan muutaman kymmenen gramman saaliista.
Palkintojenjakoa emme ehtineet valitettavasti jäädä seuraamaan, mutta voittajille oli taatusti tarjolla parasta. Meille riittivät hyvin kyläläisten kohtaamiset, hyvät tarjoilut ja se aurinko. Olisin minä ottanut kalat vastaan kiitollisena ja valmistanut niistä vaikka sopan, mutta päivä oli oikein hyvä ilman saalistakin.
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Kannattaa seurata myös Kalkkisten kylän sivua!
Kun aloimme kesällä viihtyä Kalkkisissa, haimme usein tietoa Kalkkisten kylän nettisivuilta. Sen kautta olemme löytäneet mm. kylän tapahtumiin ja kyläyhdistyksen aktiivien, sahurin, nuohoojan, taksiautoilijan jne. yhteystietoja.
Ylpeänä kerron, että linkki tähänkin blogiin löytyy nyt kalkkinen.fi-sivuilta, peräti etusivulta! Lämmittää niiden monien tervetulotoivotusten rinnalla, joita olen saanut ihan kasvokkain kylällä.
Ylpeänä kerron, että linkki tähänkin blogiin löytyy nyt kalkkinen.fi-sivuilta, peräti etusivulta! Lämmittää niiden monien tervetulotoivotusten rinnalla, joita olen saanut ihan kasvokkain kylällä.
torstai 4. joulukuuta 2014
Muistiinpanoja huvilalta Asikkalan Kalkkisista
Viisi kuukautta sitten ostin puolisoni kanssa pienen talon Asikkalan Kalkkisista. Etsimme omaa verstastilaa ja puutarhaa ja saimme kaupan päälle paljon muuta: kanavan, kosken, kyläkaupan, -baarin ja viini- ja marjatilan. Erityisen paljon iloitsen hyvistä sienimaastoista kylän metsissä ja pyöräilijälle sopivista maanteistä.
Heinäkuun ja joulukuun välissä olemme ehtineet nauttia myös monista paikallisista herkuista fasaanikeitoista savustettuihin muikkuihin ja tilaviineistä nuorisoseuran pitopöytään ja paikallisiin pitsoihin. Kun Kalkkisissa vielä palvelee kyläkauppakin, sieltä ei ruoan vuoksi tarvitse lähteä mihinkään.
Tämä blogi esittelee kalkkislaisia makuelämyksiä uuden tulijan uteliaisuudella ja kokeilunhalulla. Kerään, viljelen, ostan muilta, valmistan ruokaa ja vierailen kylän muissa pöydissä.
Tukikohta on Villa Russula, pieni talo aivan Kalkkisten kylän sydämessä. Nimensä huvila
on saanut haperoiden latinankielisestä sukunimestä russula. Tervetuloa kylään!
Heinäkuun ja joulukuun välissä olemme ehtineet nauttia myös monista paikallisista herkuista fasaanikeitoista savustettuihin muikkuihin ja tilaviineistä nuorisoseuran pitopöytään ja paikallisiin pitsoihin. Kun Kalkkisissa vielä palvelee kyläkauppakin, sieltä ei ruoan vuoksi tarvitse lähteä mihinkään.
Tämä blogi esittelee kalkkislaisia makuelämyksiä uuden tulijan uteliaisuudella ja kokeilunhalulla. Kerään, viljelen, ostan muilta, valmistan ruokaa ja vierailen kylän muissa pöydissä.
Tukikohta on Villa Russula, pieni talo aivan Kalkkisten kylän sydämessä. Nimensä huvila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)