Bliniaika on täällä taas

Meillä paistetaan blinejä monen monta kertaa talvessa. Ruoka on täydellinen laajennetulle perheellemme, jossa on sekä gluteenia välttäviä että kasvissyöjä. Itse letunhan voi tehdä tattarijauhosta täysin gluteenittomaksi ja lisukkeiksi käyvät monenlaiset herkut mädistä sienisalaattiin ja suolakurkusta savukalaan.

Meidän blinitaikinaohjeemme löytyy Viljatuotteen (muutkin tattarijauhot käyvät) tattarijauhopaketin kyljestä: 3 dl bulgarianjogurttia tai kermaviiliä (tai jotain muuta hapanmaitotuotetta) lämmitetään kädenlämpöiseksi, lisätään 15 g hiivaa, 2 dl tattarijauhoa ja 1 tl sokeria. Annetaan taikinan kohota pari tuntia huoneenlämmössä tai jääkaapissa vaikka seuraavaan päivään. Lisätään ennen paistamista 1 dl kuumaa maitoa, 1 tl suolaa, 1 rkl voisulaa, 1 munankeltuainen ja 1 kovaksi vatkattu valkuainen. 

Usein kyllä teemme saman tien kaksinkertaisen annoksen joko isommalle porukalle tai sitten meidän kahden hengen taloudellemme pariksi päiväksi.

Blinit paistetaan mieluiten korkeareunaisessa blini- tai lettupannussa ja meidän mielestämme tarjoillaan ehdottomasti saman tien lautaselle. Eli jos taikinaa jää, loput letut paistetaan vasta seuraavana päivänä. Ymmärrän toki, että isolle seurueelle blinejä paistetaan etukäteen ja "tuoreutetaan" sitten uunissa valamalla voisulaa päälle. Mutta kyllä siinä maku ja etenkin pinnan rapeus kärsivät.

Lisukkeista perinteisin on keko, jossa on alla punasipulisilppua, päällä mätiä ja smetanaa. Onneksi älysimme ostaa kalastaja Jyrki Hatanpäältä aika monta purkillista muikunmätiä eli mädeistä parasta ennen joulua. Jotain on vielä pakastimessakin.

Sienisalaatti on toinen perinnelisuke, suolakurkut ja juokseva hunaja kolmas, sillikaviaari neljäs. Ja sitten voi tarjota jotain katkaravuista, savukalasta, porosta tai melkein mistä vain tehtyä salaattia/tahnaa, joka sopii blinitaikinan hieman happaman maun kanssa. Viimeksi käytimme blinien kanssa myös Korven Karitsan maksapasteijaa ja punajuurta.

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten blinipannuja ja muita valurautaesineitä voi huoltaa, jos lettu tarttuu kiinni. Tuon käryävän kokemuksen jälkeen olemme ymmärtäneet hoitaa rasvapolton ulkona grillin päällä.

Sienisalaattia juhliin

Tytär täyttää 30 ja pitää isot juhlat. Äitiä tietenkin lämmittää pyyntö tehdä juhliin sienisalaattia. Töiden puolesta on ollut tosi tiivistä viimeiset kolme viikkoa, mutta tällaisesta kunniatehtävästä ei kieltäydytä.

Otin eilen kilon verran rouskuja pakastimesta ja tänään liotin niistä liiat suolat. Olen jo vuosia säilönyt rouskut pakastamalla mutta lisännyt pakastepusseihin hieman suolaa rakenteen vuoksi. Ja aina sitä saa vähän liottaa pois, ei kuitenkaan samaan tapaan tuntikausia kuin entisajan tönkkösuolatuista sienistä. Tänä syksynä on ollut paljon karvarouskuja, joten salaattisienetkin ovat pääosin niitä, joukossa hieman kangas- ja haaparouskua.

Perinteiseen sienisalaattiin tulee sipulia, niin minunkin juhlaversiooni. Pilkoin satsiin kaksi isoa punasipulia ja kolme pienehköä keltasipulia, yhteensä puolisen kiloa. Otin myös kolme hapanta kotimaista omenaa ja pilkoin ne, paino ehkä 300 g. Ja sitten lisäsin oman juhlasalaattini erityisen ainesosan, muutaman öljyyn säilötyn aurinkokuivatun tomaatin, jotka nekin silppusin. Lisäsinpä vielä persiljaa ja sitruunatimjamia.

Salaatin kastikkeen teen aina hapanmaitotuotteista, tällä kertaa laktoosittomasta creme fraichesta, jota sekoitin joukkoon neljä 150 gramman purkillista. Pikkuisen lisäsin myös valkoviinietikkaa. Ja sitten sekoittelin.

Maistelin ja totesin, että enpä taida tällä kertaa lisätä suolaa tai pippuria, sen verran vahva maku tulee sipulista. Päätin kuitenkin terästää hieman makua ja murensin joukkoon puolisen desiä kuivattuja suppilovahveroita.

Salaatti on nyt jääkaapissa tekeytymässä ja varmasti vain paranee lauantain juhliin mennessä. Vien salaatit juhlapaikallle proosallisesti pienissä muoviämpäreissä, saavat siellä siirtää kauniiseen tarjoiluastiaan.