Iloksemme huomasimme joitain viikkoja sitten
Viini- ja puutarhatila Pihamaan tilamyymälän ovessa ilmoituksen kaikille avoimista herkkupöytäilloista, joita ei ole järjestetty muutamaan vuoteen. Emme heinäkuussa voineet muiden kiireiden vuoksi ilmoittautua mukaan, mutta eilisilta onneksi sopi! Olimmehan kuulleet, että Riitta Pihamaan pöytään kannattaa pyrkiä, jos vain mitenkään pääsee.
Tilaisuus järjestettiin tilan tilausravintolassa, ja meitä oli paikalla joitain kymmeniä. Saimme heti aluksi tervetuliaisjuoman, joka oli tietenkin Pihamaan omaa tuotantoa, todennäköisesti Helmi-kuohuviiniä - ainakin punaista ja kuohuvaa.
Kun kaikki vieraat olivat paikalla, tilan isäntä Janne Pihamaa toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi, millä konstilla herkkupöytäillat oli saatu elvytettyä. Riitta oli saanut kesäksi avukseen kylältä toisen keittiömestarin, Taavi Riihelän. Yhdessä he ovat ehtineet järjestää kymmenien tilausryhmien lisäksi heinäkuuksi lounaspöydän ja nyt sitten myös nämä herkkupöytäillat. Taavi sai myös esitellä illan pitopöydän menun, joka oli kauniisti katettu sivupöydälle odottamaan ottajia.
Ja ruokalajejahan riitti! Puutarhatilalle sopivasti pääosa raaka-aineista oli omalla tilalla tuotettuja vihanneksia ja marjoja, joita oli täydennetty lähikalalla Päijänteestä, kalkkislaisen Ojalan tilan leipäjuustolla ja Vääksyn Myllyn jauhoilla. Vain silli tuli mereltä, sitä kun ei edes Itämeressä ole, kuten Taavi esittelyssään kertoi. Mutta sillikin oli maustettu mustaherukoilla, mikä on aina hyvää.
Ihan kaikki ruoka oli maistuvaa, osa ruokalajeista vielä parempia. Minulle jäivät erityisesti mieleen graavisuolattu siika, kyssäkaalipatee, kesäkurpitsaviipaleet mausteliemessä ja härkäpapusalaatti, jossa oli leipäjuustoa.
Erityiskiitoksen annan runsaalle kasvispitoisuudelle - kasvissyöjäkin olisi syönyt itsensä täyteen tästä pöydästä. Myös laktoosittomuus ja gluteenittomuus oli otettu hyvin huomioon. Oli siellä lihaakin, ylikypsää nautaa (mureaa, maistoin pienen palan) ja lammasbratwursteja (en maistanut). Ja jälkiruoka, vadelmajäädyke, oli tietysti ihanaa.
Niin, ja tietysti viinejä, siidereitä ja oluita tuottavalla tilalla saattoi tilata ruoan kanssa myös juomia. Me luotimme Veikee-vehnäolueen, joka on tällä hetkellä suosikkimme tilan juomista.
Pöytä kerrallaan kävimme hakemassa ruokaa, joten pöytäkunta saattoi seurustella samassa tahdissa. Mieheni ja minut oli plaseerattu Kalkkisissa jo pitkään viihtyneiden kesäasukkaiden pöytään, joten saimme taas lisää tietoa kylän elämästä ja ihmisistä. Todella hauska ilta, kiitos isäntäväelle ja muille vieraille!
P.S. Eilinen päivä Kalkkisissa oli muutenkin hyvä: löysin lopulta mustatorvisieniä. Ja sainpa taas kerättyä pari ämpärillistä marjojakin, joista keittää mehua. Nuohoojakin kävi, joten nyt tulisijat ovat taas luotettavasti käyttökunnossa.
Koivuhaperoita kasvaa nyt niin, että kerrankin onnistuin keräämään aivan toukattomia sieniä. Napsin aamulla Pulkkilanharjun pihaltamme toistakymmentä itiöemää enkä joutunut heittämään yhtään pois.
